My very first suklaa fondant

Ensin oli Pariisi ja designereiden kokkarit. Ensimmäisen kerran sitten toukokuun söin marraskuussa suklaata ja missä muodossa: makupalana, joka oli kuorrutettu suklaalla ja vielä sisältäkin löytyi valuvaa, vielä vähän lämmintä suklaata. Ajattelin tekeväni syntiä, kun sitä söin. Tuskin se oli suklaafondantia, mutta valuva sisus muistuttaa minua siitä... ja toisin päin: nyt suklaa fondantin valuva sisus assosioituu tuohon hetkeen Grand Hotel Parisissa.

Sitten tuli Suomen Masterchef, jossa yrittivät valmistaa suklaa fondantia. Päivää myöhemmin postilaatikosta kolahti Glorian ruoka&viini, jossa oli, minkäs muun kuin suklaa fondantin ohje. Lopulta koitti odotettu leidiviikonloppu, jolloin päätin hemmotella meitä kaikkia. Kaiken tämän jälkeen minulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin valmistaa moista herkkua. Tai siis kokeilla valmistusta. Se ei voi olla helppoa... Mutta näiden Leidien takia kannattaa kokeilla!!!

Suklaa fondant

(Glorian ruoka&viini 2/2011)

4 annosta 

120 g tummaa suklaata - mitä laadukkaampaa sen parempi, 

itse käytin Fazerin hienoa tummaa suklaata

85g huoneenlämpöistä voita

2 huoneenlämpöistä kananmunaa

***

Sulata paloiteltu suklaa vesihauteessa eli teräskulhossa kiehuvan vesikattilan päällä 

(vesi ei saa osua kulhon pohjaan). 

Lisää voi sulan suklaan joukkoon ja sekoita tasaiseksi.

Lisää kokonaiset kananmunat seokseen koko ajan sekoittaen.

***

2 keltuaista

2/3dl kidesokeria - käytin ruokokidesokeria ja onnistui loistavasti

3½ rkl erikoisvehnäjauhoja

***

vaahdota keltuaiset ja sokeri keskenään vaaleaksi kuohkeaksi vaahdoksi

Lisää vaahto suklaa-voisulaan vähän kerrallaan

Siivilöi jauhot taikinaan ja sekoita varovasti

***

Voitele annosvuoat voilla ja jauhota ne siivilöidyllä (???) tomusokerilla.

Jaa taikina vuokiin, jätä 1/4 vuoasta tyhjäksi

Peitä vuoat muovikelmulla ja laita jääkaappiin yön yli odottamaan paistamista (enint. vuorokaudeksi)

***

Paista uunin keskitasossa 12 minuuttia - kiertoilmauunissa 10 minuuttia.

***

NAUTI!

Suklaan ja portviinin hyväksi havaittu liitto on  täten vahvistettu

Valmistuksen aikana sattui ja tapahtui. En raaskinut ostaa tomusokeria vuokien 'jauhottamiseen", koska en moista tuotetta kovin usein käytä. Käytin erikoisvehnäjauhoa. Niitäkään en viitsinyt siivilöidä, koska tuntui epätodennäköiseltä, että siitä jäisi lopputuloksena edes tomua tai että jauhot osuisivat vuokiin. Metalliset annosvuoat olivat ostoslistalla, mutta en saanut niitä ostettua. Pienen selvityksen jälkeen kävi ilmi, että Iittalan Koko-mukit kestävät uunin, joten saivat tällä kertaa kelvata paistamiseen. Ehtivät olla jääkaapissa n. 10h - olisi ehkä saanut olla pidempään? Ensimmäisen ruokalusikallisen erikoisvehnäjauhoakin taisin laittaa liian aikaisin. Jo keltuais-sokeri-vaahtoon. Eipä tainnut haitata... ja jäi vielä moinen jauho siivilöimättä. 

Ehkä siitä johtui, että eivät aivan pysyneet koossa. Tai sitten vääränlaisista annosvuoista. Tai liian jostain muusta laiminlyönnistä (tomusokerin siivilöinti?). Mutta sisus oli valuvaa ja lämmintä, maku vei kielen, mielen ja kokemus assosioi valuvan suklaan aivan uuteen - ehkä vielä ihanampaan - hetkeen.

Fenkoliruokaa ja mielipidekirjoitus

Tästä piti tulla mielipidekirjoitus viitaten viime aikojen juttuihin siitä, mitä meille oikein syötetään. Luulin väärin. Sillä onnistuin jälleen valmistamaan niin maukasta ruokaa, että se pitää jakaa ensin. Resepti löytyy myös uusimmasta Glorian Ruoka&Viini -lehdestä - joka on valikoitumassa ruokalehtien parhaimistoon ainakin tässä taloudessa.

Vuohenjuustolla kuorrutetut fenkolit

2 fenkolia

vettä - riittävästi

1 sitruuna

timjamia

suolaa

***

tarvitaan myös

vuohenjuustoa fenkolipuolikkaiden päälle

parmankinkkua viipaleina

***

keitetään pitkittäin puolitettuja fenkoleita sitruunalla, timjamilla ja suolalla maustetussa vedessä n. 10 min, kunnes haarukka uppoaa fenkoliin kevyesti, mutta myös tarttuu siihen eli voit nostaa haarukalla fenkolin vedestä...(al dente?)

Nähtävästi fenkolit kypsytetään 'puupaloineen' päivineen, jotta ei hajoa

***

laitetaan uuni kuumenemaan 250 asteeseen

***

Laitetaan vuohenjuustoviipaleet fenkolipuolikkaiden päälle ja paahdetaan uunissa

Samaan aikaan paahdetaan parmankinkkuviipaleita, jotka voi korvata myös saksanpähkinöillä

Fenkolin, vuohenjuuston ja parmankinkun makuyhdistelmä on todella upea. Alkuperäisessä ohjeessa varoitetaan esikeittämästä fenkolia liikaa, koska se menettää siten paitsi makua myös rakennetta.

Jep, hyvin epäeettistä paahtaa folion päällä, mutta leivinpaperi oli loppu ja välttelin ajatusta uunipannun pesemisestä...

Tämä resepti on loistava esimerkki siitä, miten helposti perusraaka-aineista saa hyvää syötävää. Ei tarvita kastikkeita tai lisäaineita. Taloussanomien artikkeli "Miksi meille syötetään tällaista roskaa?" osui ja upposi. Mutta ei vain tuottaen huonoa omaatuntoa vaan enemmänkin itseäni onnitellen, että olen onnistunut vaihtamaan ruokavalioni einespainotteisesta puhtaita ruoka-aineita suosivaan. Tästä saan kiittää päätöstäni suosia vähähiilihydraattista ruokavaliota. Tai oikeammin tärkkelyksetöntä ruokaa. Olen huomannut, että kaikkeen laitetaan nykyään jos ei muuta niin maissi- tai perunatärkkelystä - samalla kun sitä mainostetaan sokerittomana vaihtoehtona.

Aikaisemmin ajattelin, että nykyinen hyvä fyysinen oloni olisi vain ruokavalioni ansiota: kun en syö valkoisia vehnäjauhoja, perunoita enkä sokeria - enkä muitakaan liian tärkkelyspitoisia juttuja - verensokerini pysyy aisoissa, eikä suuria heittelyjä tule. Tunnen itseni hyvin energiseksi, ja mikä tärkeämpää, hyvinvoivaksi. Nyt luulen, että osansa on myös noilla lisäaineilla yms. Kun teen tärkkelystä välttäessäni aina ruuan alusta asti itse, myös lisäaineet jäävät minimiin. Ehkäpä sillä on myös merkityksensä hyvään olooni?

Tuossa artikkelissa minua häiritsee se, että kuluttajia syytetään siitä, että ostamme vääränlaista ruokaa. Jos valitsisimme aina sokerintonta ja lisäaineetonta, niitä olisi enemmän kaupoissa. Periaatteessa kai totta, mutta entä jos ei ole, mistä valita? Entä jos valmistajat olisivat etunenässä tuomassa markkinoille noita eettisiä ja - oikeasti - terveellisiä vaihtoehtoja? Jos emme voisikaan valita niitä huonoja enää lainkaan? 

Ruokavalioni myötä kotiin ostettavan ruuan kulut ovat tuplaantuneet, enkä edes valitse - vielä - luomua. Se on kuitenkin sen arvoista!