Herkkua kesäkurpitsasta, fetasta ja jauhelihasta lauantai-illan iloksi

Ystäväni, kulinarismin ammattilainen, teki naposteltavia taannoiseen asiakasiltaani. Rieska-kesäkurpitsa-feta-rullat olivat illan ehdoton succee! Niiden innoittamana olen yrittänyt päästä samaan - ilman rieskaa. Tiedän, että herkun salaisuus piili valkosipuli-pippuri-rouheessa, jota pääsin juhannuksena itsekin kokeilemaan. Silti sellaista ei vieläkään kotoa löydy. Mutta olen kehitellyt marinadin, jolla päästään melkein samaan: 

Valkosipulilla marinoidut kesäkurpitsaviipaleet:

pari rkl öljyä, johon sekoitetaan 2 valkosipulikynttä murskattuna 

(raastinrauta on loistava, jos pursotin uupuu, helpompi pestäkin), 

mustapippuria ja suolaa. 

Lisätään öljyä sen verran kun ajatellaan riittävän puolikkaan kesäkurpitsan öljyämiseen. 

Ja lopulta kesäkurpitsa viipaleet (pitkittäin ja ohuesti leikatut) marinaadiin. 

Annetaan olla jääkaapissa hetki jos toinen.

Paistetaan uunissa n. 180 asteessa 10 minuuttia, kunnes ovat kuultavia, ehkä hieman ruskettuneita. Tai sitten grillissä. Tarjoillaan fetajuustotahnan kanssa, johon tarvitaan:

1 pkt fetaa - tai mahdollisimman lähelle aidon fetan makua muistuttavaa salaattijuustoa eli suolaista ja voimakkaan makuista - survotaan haarukalla soseeksi
n. ½ prk Creme Fraichea notkistamaan fetan
ripaus kuivattua oreganoa
vastarouhittua mustapippuria

Lounas parvekkeella

Tänä kesänä olen opetellut syömään parvekkeella. Luonnollisesti vasta nyt, kun sitä parveketta ei aiemmin ole ollut. Aurinko määrittää ruokailuajat: klo 16.30 ja 18.30 välillä on yksinkertaisesti liian kuuma. Mutta illalla, kun aurinko jo hiipii nurkan taakse, silloin nautiskelen parvekkeella viiniä siemaillen ja jotain pientä napostellen kirja kädessäni.

Tämä kesä on ollut kevyiden ja superhelposti laitettavien ruokien kesä: kerään lautaselle mitä kaapista sattuu löytymään, yleensä kylmänä, ja maustan ne oliiviöljylllä ja pienen parvekepalstani yrteillä... Minttu - jota en edes osaa hyödyntää - on vallannut lähes koko korin ja ainakin korianteri olisi varmasti iloinen, jos pääsisi naapuristaan. Seuranaan heillä on basilikaa, tinjamia ja  rucolaa. Olen pitkään haaveillut omasta yrttitarhasta, nyt sellainen minulla on. Ihanaa!

Tänään oli lempisalaattini vuoro. Sen toisen, jota aina hieman muokkaan kaapin sisällön mukaan. Se rakentuu parmankinkun, mozzarellan ja nektariinin ympärille. Alkuperäinen ohje löytyy Jamie Oliverin Alaston kokki -kirjasta ja siinä on käytetty nektariinin sijasta persikkaa. Mielestäni nektariinia on helpompi käsitellä - ja muutenkin pidän sen mausta enemmän.

Ihana lounassalaatti (yhdelle):

1 nektariini siivuina

1 pallo tuoremozzarellaa siivuina

2-3 siivua parmankinkkua

rucolaa

Mintun ja basilikan lehtiä (tai muita yrttejä)

Oliiviöljyä ja mustapippuria myllystä

1 tomaatti (tänään käytin, aina en, tekee salaatista ruokaisamman)

Voisin kuvitella laittavani tähän myös vähän salaatinlehtiä ja parmesaanilastuja, mutta on hyvää näinkin.

Salaattia syödessäni en lakkaa ihmettelemästä sitä, kuinka yksinkertaisista raaka-aineista syntyy usein herkkua. Vähemmän oli taas enemmän. Tänään ruokajuomaksi valikoitui punaviini, mutta tiedän, että tämä herkku maistuu erityisesti kylmä rosé-viini seuralaisenaan...