Kanaa ja kasviksia kevättä odotellessa

Tänään saatte postauksen ilman kuvaa, koska minulla oli liian nälkä, jotta olisin etsinyt h-hetkellä kameraa. Annos oli ehkä vähän tylsän näköinen (en nähnyt vaivaa sen eteen), mutta niin hyvän makuinen, että haluan tämän muistiin.


Tänään päivälliseksi siis: 
Valkosipulimarinoitua kanansisäfilettä, kukkakaalipyrettä ja paprika-purjo-höystettä

Kukkakaalipyre on ehdottomasti tämän kevään 'uusi musta' lisukevalikoimassani! Kukkakaalin mieto maku takaa erilaiset sovellukset. Ensikerralla aion kokeilla ainakin parmesaania, ehkä myös yrttejä. Luulen, että myös kookosmaito voisi tehdä terää.Tätä reseptiä olen kokeillut ensimmäisen kerran Jouluna. Tällä viikolla on jo todettu, että toimii sekä paistetun kalan että kanan kanssa.

Kukkakaalipyre

1 kukkakaali - pienemmäksi pikottuna

kattilan (suosittelen teflonpohjaista) pohjalle ensin muutama sentti vettä

ja sen jälkeen maitoa niin paljon, että pilkottu kukkakaali peittyy

Keitetään, kunnes kukkakaali on pehmeää

Kaada neste pois, mutta ota siitä ainakin osa säilöön

Soseuta kukkakaali - lisää tarvittaessa hieman keitinlientä

suolaa ja pippuroi

Helsingin Stockan Herkusta saa kanan sisäfilettä. Se on paitsi mukavan hintaista myös helppo paistaa pannulla: file ei kuivu kovin helposti ja paistuu nopeasti. Siitä on tullut ihan suosikkejani.

Valkosipulimarinoitua kanan sisäfilettä

6 pientä filettä

***

2 valkosipulinkynttä raastettuna tai murskattuna

suolaa ja pippuria

tinjami ja basilika tuoreina tai kuivattuina toimivat myös hyvin

oliiviöljyä sen verran, että fileet kastuvat (ei kuitenkaan tarvitse peittää)

annetaan marinoitua jääkaapissa n. ½ tai pidempään

***

paistetaan pannulla, kunnes kypsiä - paistettaessa ei tarvitse lisätä enää öljyä/rasvaa

Jotta lautanen ei olisi näyttänyt niin tylsältä - ja ehkä myös taatakseni nälän taittumisen - kuullotin pannulla lisukkeeksi myös vähän paprikaa ja purjoa. Ne eivät mausteita kaipaa. Paprikasta tulee hieman makeaa ja purjon lievinkin terävyys taittuu ihan itsestään.

Viiniksi valikoitui yksi valkoviinisuosikeistani: Petit Bourgeois. Hyvin tyypillinen Sauvignon Blanc eli ihanan kirpeä ja mustaherukkainen. Erityisesti mainittava kierrekorkki, vaikka viini onkin ranskalainen (ainakin Pariisissa tuntui saavan vain korkista tehtyjä korkkeja). Kun vielä hinta-laatu-suhdekin natsaa... Pitkään jatkuneen punaviinikauden jälkeen valkoviinit maistuvat ihanan raikkailta - ehkä se on tämä aurinko tai sitten toive siitä kevään saapumisesta.