Munakoiso-jauhelihapaistos

Munakoiso-jauheliha-tomaatti -paistos on yksi erityisistä herkuistani. Kotiruokaa. Lasagnen ja makaroni-lihalaatikon korviketta. Maistuvaa ja täyttävää. Resepti on neljälle, mutta herkku katoaa jo tähän yhteenkin suuhun kovin vauhdilla: jos tästä kolmelle aterialle riittää, olen voiton puolella.

Ollessani aikoinani Milanossa huomasin, että siellä tätä vastaavaa on ilman jauhelihaa monessa ravintolassa. Niin kuin kuvittelin luoneeni jotain ainutlaatuista. :) Kasvisversio siis toimii aivan yhtä hyvin. Tomaattikastiketta varioiden ja käytettävää jauhelihaa vaihdellen saa makua helposti muutettua.

Munakoiso-jauhelihapaistos neljälle

2 isoa munakoisoa

viipaloi munakoisot puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi,

 itketä (eli suolaa ja anna hetki seistä, pyyhi pintaan noussut neste paperilla pois ennen paistamista), 

paista paistinpannulla molemmilta puolilta

***

Jauheliha-tomaattikastiketta

4 valkosipulinkynttä (tai maun mukaan) hienonnettuna

puolikas purjo hienonnettuna

kuullota öljyssä, jonka jälkeen lisää

2 tl chilijauhetta

400g jauhelihaa - ruskista

1tlk tomaattimurskaa eli n. 400-500g

vettä sen verran, että saat tomaattimurskapurkin huuhdeltua

timjamia

suolaa

mustapippuria

Balsamicoa - jolla piirrät pannulle kohtuullisen kokoisen sydämen

Anna hautua sen aikaa, että neste haihtuu

***

1 mozzarellalevy sellaisenaan  tai 2 palloa tuoremozzarellaa hienonnettuna

1 pss mozzarellaraastetta

Lado uunivuoan pojalle munakoisoviipaleita. Peitä ne jauheliha-tomaattikastikkeella. Lisää joko mozzarellalevy tai -hakkelus. Lado uusi munakoisoviipalekerros ja peitä ne toisella kerroksella jauheliha-tomaattikastikkeella. Kuorruta mozzarellaraastekerroksella.

Paista uunissa  200 asteessa n. 30 min.

Viiniksi tänään valikoitui Montana Pinot Noir, joka on yksi helpoimmista Pinot Noireista. Ainakin oikeanlaisesta lasista juotuna. ;) Vaikka viini ei ole yksistään Uuden Seelannin Marlboroughin alueelta - josta mielestäni parhaimmat Pinot Noirit tulevat - se muistuttaa minua kovin niistä hyvistä kollegoistaan... Hinta-laatu-suhteeltaan oikein hyvä, vanhan maailman Pinot Noireihin verrattuna melko helppo.

Chorizopaistos

Ennen uutta ruokavaliotani - jolla olen onnistuneesti ollut jo yli 3kk - söin paljon pastaa. Yllätyksekseni en ole sitä kaivannut. Ehkä liika on liikaa. Mieli on tehnyt vain joitain erikoisempia pastakastikkeita, joita en millään tunnu osaavan muokkata maistuviksi ilman pastaa. Erityisesti olen miettinyt chorizomakkarakastiketta, jonka alkuperäinen resepti on jostain Italia-keittokirjasta. Tänään päätin kokeilla...

Chorizo on tulista, salamityyppistä makkaraa Espanjasta. Esimerkiksi Herkussa on usein tarjolla tulisuudeltaan erilaisia chorizoja. Itse suosin sitä tulisinta - ja palana. Ehkä kuvittelen, että viipaloituneesta makkarasta on jo jotain makuja kadonnut. Tänään tosin ostin lähikaupasta saatavia chorizoleikkeleitä. Kastikkeen rungon muodostavat chorizon lisäksi tomaattikastike ja valkoviini, joka taittaa sopivasti tomaatin kirpeyttä - ja jotenkin sopii erityisen hyvin yhteen chorizon kanssa. Jotta ruuasta tulisi hieman tuhdimpi, lisäsin kastikkeeseen vihanneksia ja keitin sitä pidempään kokoon, jotta siitä tulisi patamaisempi.

Ehkä tältä pohjalta syntyisi oikea chorizopatakin...

Chorizopaistosta kasviksilla

3 valkosipulin kynttä hienonnettuna

puolikas purjo viipaloituna

chilijauhetta

200g chorizoa

4 tomaattia kaltattuna - mutta siemenet säilytettynä - kuutioituna

tilkka vettä

vastarouhittua mustapippuria

tilkka valkoviiniä

4 oksaa tuoretta tinjamia riivittynä

punainen paprika kuutioituna

puolikas kesäkurpitsa kuutioituna

Ensin kuullotan valkosipuleita ja purjoa oliiviöljyssä muutaman minuutin, jonka jälkeen lisään chilijauhetta (maun mukaan). Pieneksi hakatut chorizo-makkarat laitan pannulle mukaan mahdollisimman alkuvaiheessa, jotta makua irtoaa hyvin. Annan seoksen hautua hetki sipuleiden kanssa. Lisään kaltatut ja kuutioidut tomaatit. Tällä kertaa säilytin myös tomaattien siemenet, jotta paistokseen tulisi luontaisesti riittävästi nestettä. Tomaatit alkavat "sulaa" lähes heti. Keitetään niin kauan, että ne ovat lähes kokonaan hajonneet seokseen. Vettä voi lisätä keittämisen aikana, jotta paistos ei kuivu, mutta varovasti. Lisätään mustapippuria, valkoviiniä ja tinjamia. Annetaan hautua se hetki, että paprika ja kesäkurpitsa saadaan pilkottua. Ne lisättyäni annan paistoksen hautua, kunnes kasvikset ovat kypsiä.

Maistuu muuten myös valkoviinin kanssa...

 p.s. Parveketomaattini kypsyvät sittenkin. Makeita, ihania.

Herkkua kesäkurpitsasta, fetasta ja jauhelihasta lauantai-illan iloksi

Ystäväni, kulinarismin ammattilainen, teki naposteltavia taannoiseen asiakasiltaani. Rieska-kesäkurpitsa-feta-rullat olivat illan ehdoton succee! Niiden innoittamana olen yrittänyt päästä samaan - ilman rieskaa. Tiedän, että herkun salaisuus piili valkosipuli-pippuri-rouheessa, jota pääsin juhannuksena itsekin kokeilemaan. Silti sellaista ei vieläkään kotoa löydy. Mutta olen kehitellyt marinadin, jolla päästään melkein samaan: 

Valkosipulilla marinoidut kesäkurpitsaviipaleet:

pari rkl öljyä, johon sekoitetaan 2 valkosipulikynttä murskattuna 

(raastinrauta on loistava, jos pursotin uupuu, helpompi pestäkin), 

mustapippuria ja suolaa. 

Lisätään öljyä sen verran kun ajatellaan riittävän puolikkaan kesäkurpitsan öljyämiseen. 

Ja lopulta kesäkurpitsa viipaleet (pitkittäin ja ohuesti leikatut) marinaadiin. 

Annetaan olla jääkaapissa hetki jos toinen.

Paistetaan uunissa n. 180 asteessa 10 minuuttia, kunnes ovat kuultavia, ehkä hieman ruskettuneita. Tai sitten grillissä. Tarjoillaan fetajuustotahnan kanssa, johon tarvitaan:

1 pkt fetaa - tai mahdollisimman lähelle aidon fetan makua muistuttavaa salaattijuustoa eli suolaista ja voimakkaan makuista - survotaan haarukalla soseeksi
n. ½ prk Creme Fraichea notkistamaan fetan
ripaus kuivattua oreganoa
vastarouhittua mustapippuria

Lounas parvekkeella

Tänä kesänä olen opetellut syömään parvekkeella. Luonnollisesti vasta nyt, kun sitä parveketta ei aiemmin ole ollut. Aurinko määrittää ruokailuajat: klo 16.30 ja 18.30 välillä on yksinkertaisesti liian kuuma. Mutta illalla, kun aurinko jo hiipii nurkan taakse, silloin nautiskelen parvekkeella viiniä siemaillen ja jotain pientä napostellen kirja kädessäni.

Tämä kesä on ollut kevyiden ja superhelposti laitettavien ruokien kesä: kerään lautaselle mitä kaapista sattuu löytymään, yleensä kylmänä, ja maustan ne oliiviöljylllä ja pienen parvekepalstani yrteillä... Minttu - jota en edes osaa hyödyntää - on vallannut lähes koko korin ja ainakin korianteri olisi varmasti iloinen, jos pääsisi naapuristaan. Seuranaan heillä on basilikaa, tinjamia ja  rucolaa. Olen pitkään haaveillut omasta yrttitarhasta, nyt sellainen minulla on. Ihanaa!

Tänään oli lempisalaattini vuoro. Sen toisen, jota aina hieman muokkaan kaapin sisällön mukaan. Se rakentuu parmankinkun, mozzarellan ja nektariinin ympärille. Alkuperäinen ohje löytyy Jamie Oliverin Alaston kokki -kirjasta ja siinä on käytetty nektariinin sijasta persikkaa. Mielestäni nektariinia on helpompi käsitellä - ja muutenkin pidän sen mausta enemmän.

Ihana lounassalaatti (yhdelle):

1 nektariini siivuina

1 pallo tuoremozzarellaa siivuina

2-3 siivua parmankinkkua

rucolaa

Mintun ja basilikan lehtiä (tai muita yrttejä)

Oliiviöljyä ja mustapippuria myllystä

1 tomaatti (tänään käytin, aina en, tekee salaatista ruokaisamman)

Voisin kuvitella laittavani tähän myös vähän salaatinlehtiä ja parmesaanilastuja, mutta on hyvää näinkin.

Salaattia syödessäni en lakkaa ihmettelemästä sitä, kuinka yksinkertaisista raaka-aineista syntyy usein herkkua. Vähemmän oli taas enemmän. Tänään ruokajuomaksi valikoitui punaviini, mutta tiedän, että tämä herkku maistuu erityisesti kylmä rosé-viini seuralaisenaan...

Viritelmiä maa-artisokasta IV: maa-artisokka-pekoni-laatikko

Halu saada maa-artisokasta aikaiseksi jotain muutakin kuin keittoa tai lisukelaatikkoa - ilman perunan lisäämistä - on kova. Valitsin lähestymistavakseni kokeilla erilaisia perunauuniruokia maa-artisokasta tehtynä.

Maa-artisokka on yksi parhaista juureksista. Siinä on sekä kuitua että inuliiniä, joka ei vaikuta insuliinin tuotantoon. Lisäksi se toimii maitohappobakteerien apurina vaikuttaen positiivisesti bakteerikantaamme. Jos kuoriminen olisi yhtään helpompaa - ja reseptejä kirjat pullollaan - käyttäisin moista paljon enemmänkin. Tästä innostuneena yritän nyt luoda niitä ruokaohjeita.

Tänään päätin kokeilla, miltä maistuisi maa-artisokka-pekoni -laatikko. Sitä varten tarvitsin:

lähes 1 kg maa-artisokkia kuorittuna ja suikaloituna

puolikas purjo ja yksi punasipuli myös suikaloituna

4 valkosipulinkynttä viipaloituna

kuivattua rakuunaa, tinjamia ja oreganoa

***

340 g amerikan pekonia

***

munamaitoon:

2 dl kermaa ja 5 dl maitoa

6 kananmunaa,

suolalla ja mustapippurilla maustettuna

***

1 pss emmental-juustoraastetta

Voideltuun vuokaan ladoin kerroksittain pekoniviipaleita, maa-artisokka-sipuli-haketta ja juustoraastetta

Päälle kaadoin munakermamaidon ja

pinnalle ripottelin juustoraastetta

180 asteessa n. 1h 15min.

Haastavinta on tietää, milloin tämä paistos on valmis. Maa-artisokka tuntuu suussa hyvin ikävälle, jos se on vähääkään raakaa. Ei siis al dente. Jos olisin valmistanut tämän perunasta, pelkkä maito olisi riittänyt munamaitoon. Kerman tehtävä on hieman pehmittää makean, mutta myös pistävän maa-artisokan makua. Perunasta valmistettuun versioon verrattuna laitoin nestettä eli munamaitoa enemmän juuri tuon kypsymisen varmistamiseksi. Nyt tuotos voi olla hieman liian kauan uunissa...

Uunista tulviva tuoksu on ainakin ihana. Pekoni ja rakuuna on tunnistettavissa heti. Jännityksellä odotan makua.

**********

miltä se sitten maistui:

Pretty much like perfect!!! :)

Makunautintoa lisää Les Bateaux Rosé de Syrah (487417) -roséviini, joka on paistokselle riittävän kirpeä, raikas, mutta maistuva, Yksi niistä rose-viineistä, joissa ei ole jäännössokeria liikaa.... Kun hintakin osuu enemmän kuin kohdalleen, en voi kuin nauttia.  :)

chevreä sinne, chevreä tänne

Ensimmäinen puolitoistaviikkoinen takana ilman sokeria, tärkkelyksiä ja viljoja. Vain kerran olen kaivannut kipeästi pizzaa, eilen meinasi iskeä karkin himo. Hankalinta on hoitaa pienet välipalat kaupungilla asiakkaiden kanssa shoppaillessani.

Viikon menuni on koostunut mm...

...yrteillä ja valkosipulilla itse marinoiduista kanan rintaleikkeistä
...munakoiso-jauhelihatomaattikastike-mozzarella -paistoksesta
...paistetuista maa-artisokista jogurtilla ja fetalla höystettynä
   - tätä täytyy vielä kehittää
...vuohenjuusto-parsa-munakkaasta, jonka piti olla enemmän
   paistos kuin munakas ja joka valmistui uunissa
...suosikkisalaateistani eli tomaatti-mozzarellasta ja
   avokado-vuohenjuusto-tomaatista
...ja aivan mahtavasta pinaatti-pähkinä-parsa-vuohenjuustosalaatista,
   jossa maut olivat enemmän kuin kohdillaan. Sitä varten:

ensin kuullotettiin pari valkosipulin kynttä ja yksi punasipuli

lisättiin pinaatinlehdet, joista kannat oli hienosti nypitty pois

myöhemmin myös cashewpähkinät

kattilassa kiehutetut parsat aseteltiin kulhoon pinaatti-sipuli-pähkinä-seoksen päälle

ja päälle ripoteltiin kunnon vuohenjuustoa, chevreä

Mietin, että kyllä tätä niin kauan jaksaa, kun vuohenjuusto maistuu. Voikohan siihen edes kyllästyä?

Uusi elämä

... uuden ruokavalion muodossa.

Elämäni pienen, mutta pippurisen silmävaivani kanssa on tullut pisteeseen, että haluan kokeilla ruokavalion vaikutusta. Vähähiilihydraattiset alkavat kuulostaa tässä vaiheessa superhelpoilta kokkaajan näkökulmasta. Mielessäni nimittäin on tärkkelyksetön, sokeriton ja viljaton maailma. Hankalaksi homman tekee se, että sokeria vältettäessä erilaisia peruna- ja maissitärkkelyksiä laitetaan melkein tuotteeseen kuin tuotteeseen. Ideani on lähtöisin erilaisilta keskustelupalstoilta, joissa pahimmaksi tämän vaivan viholliseksi mainitaan olut. Koska en saa kulaustakaan olutta nieltyä - vaikka millä persikkalla tai suklaalla sitä olisi höystetty - minun on keksittävä jotain muuta, mistä luopua...

Hyvästi siis pizzat, karkit ja - samppanja.

Ikävä tulee varmasti niin sushia kuin risottoakin. Vaikka jonkin ajan kulttua aionkin täysjyväriisin palauttaa ruokavalioon. Sashimi - sushin riisitön vaihtoehto - on kokeilulistoilla kärjessä. Ehkä kuitenkin ensin ravintola-annoksina kuin omana yritelmänä. Tai sitten voisin suosiolla valita sen teorian, jonka mukaan riisi on elimistölle turha. Se ei ole pahaksi, kun siitä ei ole mitään hyötyäkään...

Eniten jään itkemään kuohuviinin ja samppanjan perään. Makeudeltaan Brut Nature ja Brut Zero -samppanjoihin ei lisätä pullotusvaiheessa sokeria. Näin ollen niiden jäännössokeri jää alle 5g/l. Alkon tarjonnasta tällaisia samppanjoita löytyy peräti yksi. Onneksi se on Blanc de Blanc eli pelkästä Chardonnaysta valmistettua, suosikkiani: Bonnaire Brut Grand Cru Blanc de Blancs Non Dosé.

Cava onnekseni pelastaa vajetta. Espanjalaisista kuohuviineistä löytyy jopa kolme täysin kuivaa vaihtoehtoa, jotka hinnaltaakin pysyvät mahdollisuuksien rajoissa.

Ei tämä siis aivan mahdottomalta näytä tämä uusi elämä. Ensimmäksi taidan valmistaa ruuaksi kanaa tomaatti-papu-sipuli höystöllä. Illalla maistuu jokin hyvä juusto...

Blinidinneri mango-juustokakulla

Rakastan valmistaa kunnon dinnereitä. Tai luncheja. Mitä lie ovatkaan. Omat syntymäpäivät taas ovat loistava tekosyy sellaisen järjestämiseen.. Tällä kertaa perheen kesken. Menuuksi lopulta muodostui:

Blinit - muikun ja kirjolohen mädin, fetatahnan ja savulohitahnan kera 

(sipulein ja smetanoin, totta kai)

***

Broccoli-paprika-pinaatti-feta-höystöä

Nieriä-fileitä munakoiso-tomaattipedillä

***

Mango-juustokakku

Tee-lajitelma

Blinit valmistan aina Myllyn paras -tattarijauhopussin kyljessä olevan ohjeen mukaan. Sokerin muutan hedelmäsokeriksi ja taikinan alkuvaiheen valmistan edellisenä iltana. Taikinan annan kohota yön yli jääkaapissa, jonka ansiosta paistaminen helpottuu. Kiitos kaasuhellan ja kahden kunnon valurautapannun, paistovaihe on nopeasti ohi. Tällä kertaa minulla oli vielä apureita, jotka halusivat opetella blinien valmistusta. Olivat kuin mestareita... Ja sekin tuli todistettua, että blinejä voi paistaa kellosta katsoen: ensimmäinen puoli taisi paistua 1 min 30 sek -1 min 45 sek... ;) Myllyn paras -tattarijauhot ovat muuten täysjyvää!

Nieriän puolestaan sovelsin viimeisimmässä Glorian viini ja ruoka-lehdessä olleesta ohjeesta. Uunivuuan pohjalle ladoin tomaatin ja munakoison siivuja. Jälkimmäiset itketettyinä. Ensin kaksi saman kokoista fileetä suolattiin ja pippuroitiin. Toinen laitettiin vuokaan tomaattien ja munakoisojen päälle. Se koristeltiin sitruunaviipaleilla, kapriksilla ja tuoreilla timjaminoksilla. Toinen filee aseteltiin kanneksi sitruunaviipale-kuorutuksin. Ja paljon öljyä... 20 min 200 asteessa varmisti maukkaan lopputuloksen.

Kasvishöystö syntyi ajatuksesta yhdistää pinaattia ja fetaa. Broccoli antoi loistavan säväyksen - ja mielettömän tuoksun keittiöön. Käytännössä kuullotin ainekset + valkosipulin ja yhden punasipulin pannulla, lisäsin kermaa, mustapippuria ja aivan viime vaiheessa kuutioidun fetan. Täydellinen lisuke nieriälle.

Tyytyväisin, ehkä jopa ylpeä, olen juustokakustani. Jälkiruokien valmistaminen on kuitenkin haasteellisinta, jos haluan selvitä ilman sokeria ja vehnäjauhoa...

Mango-juustokakku 

Pohja:

2/3 luomujälkiuuniruisleipää (ei vehnäjauhoa tai sokeria) paahdettuna ja hienonnettuna

n. 75g voita sulatettuna (siis voisulaa)

sekoitetaan ja painellaan irtoreunaisen vuoan pohjalle, paistetaan 175 asteessa n. 10 min.

Täyte: 

6 liivatelehteä

1/2 dl mango-smoothieta 

1 mango soseutettuna - tarkista kypsyys

 300g maustamatonta tuorejuustoa

½ dl hedelmäsokeria

puolikkaan sitruunan mehu

4 dl kuohukermaa vaahdotettuna

liota liivatelehdet ensin kylmässä ja sen jälkeen liuota ne kiehuvaan mango-smoothiin

Sekoita soseutettu mango, hedelmäsokeri ja sitruunamehu tuorejuustoon. 

Lisää mango-smoothie-liivateseos tuorejuustoseokseen.

Lisää seos pohjan päälle ja laita jääkaappiin jähmettymää n. tunniksi.

Päällinen:

3 purkkia Piltti-mangososetta

4 liivatelehteä

Kuumenna purkillinen mango-sosetta kiehuvaksi. Liuota liotetut liivatelehdet soseeseen. 

Lisää loput mangososeet. Kuorruta kakku seoksella. 

Anna jähmettyä yön yli.

Nauti.

Viiniksi valikoitui Trimbachin Riesling Reserve (588587) - se ainoa, joka jaksaa taistella rasvaisen blinin ja mädin makujen kanssa niitä kuitenkin kunnioittaen. Tuntui toimivan myös nieriän kanssa. Toinen vaihtoehtohan olisi ollut samppanja... Jälkiruuaksi maistelimme Château Mancèdre 2003, tuliaisjuomaa Pariisista, jota ei valitettavasti saa Suomesta. sen verran ihana makuelämys viini oli, etenkin hieman avautuneena. Loistava esimerkki Pessac-Léognan alueen viineistä... Täydellinen vuohenjuustogoudan kanssa.

Pink Pink

Elämäni kuumin trendi: Pink.

Ensin kalenteri, kamera ja puhelin. Sitten seinät. Myöhemmin takki, lyijykynät ja nuppineulamagneettityyny. Lopulta myös suosikkikuohuviinini.

Myönnän ostaneeni ensimmäisen kerran pelkästään ulkonäön takia. Onhan tuo valloittavan näköinen, upea tuliainenkin, veikeä ja erottuva. Jonka muistaa. Hintatasoltaan loistava: alle kympin. Rosé-juomakin tuntuu tämän kuohuviinirakastajan skaalassa lähinnä kauan kaivatulta vaihtelulta.

Ilman tastingiakin osaan sanoa, että paljon maukkaampi ja helpompi kuin samaan hintaluokkaan osuva Freixenetin Rosee (517417). Cordoníun Pinot Noir Brut -rosé yli 15 € hinnallaan tuntuu puolestaan aivan liian kalliilta laatuunsa nähden, mitä se on minulle ollut ennenkin.

Australiasta asti iloksemme matkanneen Pinkin pisteitä nostaa myös rypälesekoitus, joka tuo väkisinkin mieleeni samppanjat: 78% Chardonnayta, 20 % Pinot Noiria ja 2 % Shirazia. Tuo viimeisinhän ei kuulu samppanjoihin, mutta sitä ei ehkä lasketa. Ehkä juuri tuo pieni määrä Australialle hyvin ominaista rypälettä tekee juomasta sopivasti persoonallisen.

Odotan jo mahdollisuutta kokeilla juomaa sushin kanssa: sushin ja rosé-samppanjan yhdistelmä on ollut yksi löydöistäni. Rosén hento maukkaus ja marjaisuus pistää mielestäni hyvin kampoihin wasabin tulisuudelle. Tämä juoma kelpaa varmasti ihan sellaisenaan kesäiltoina järven rannalla, kana- ja kalaruokien avecina, risoton kanssa - tai ihan vain lauantai-iltaa ilostuttamassa.


Cavat ovat tainneet jääneet vähän unohduksiini. Kiitos Oseanian valloittavan kuohuviinituotannon!


Yellowglen Pink
Australia, 9,49 €, 529077
90 pistettä, hinta-laatu -suhteen lähennellessä täydellisyyttä...

Silmänruokaa

Kehitän itseäni -innostuspuuskassa varattu "Vihanneksista koristeita" -kurssi koitti muutama lauantai sitten. Syitä osallistumiselleni oli monia. Halusin kurssille, joka ei kestä kauaa ja joka on jotain muuta kuin Ranskaa tai keramiikkaa, kumpaakaan väheksymättä. Mielestäni ruoka on vielä parempaa, kun se on kauniisti aseteltu. Lisäksi sain mahdollisuuden viettää laatuaikaa äitini kanssa.

Askartelukohteina olivat kesäkurpitsa, purjo, omena, hunajameloni, porkkana ja punajuuri. Välineenä pieni, mutta piskuinen veitsi, jonka terävyys tuli testattua useammalla sormella. Touhu oli hauskaa, mutta harjoittelun puuttuessa melko hidasta. Pahaa pelkään, että ateriat tulevat jatkossa valmistumaan huomattavasti kuviteltua myöhemmin, jos allekirjoittanut päättää koristeita värkätä. Treenaus jatkuu, kunhan edelliset haavat ovat umpeutuneet.

 

Porkkanaa ja kesäkurpitsaa - ei kun kukkakimppu.

Tuliaiskukat? Tuliaispurjo?

Kesäkurpitsa on erityisen kiva koristeruoka...

Hunajamelonista syntyi luonnollisesti joutsen...