Ihanat blinit

Pelko siitä, että jokin herkku menee kohta pakkasessa pilalle, on mitä loistavin tekosyy kokkailla. Eilen paistoinkin - ihan vain itselleni - blinejä, jotka nautin kotimaisen muikunmädin kanssa. Hieman ehkä arvotavaran tuhlausta, mutta joskus saa itseään hemmotella.

Blinit teen aina vähähiilihydraattiseen ruokavalioon sopivaksi. Siitä oikeastaan innostukseni blineihin on peräisin. Lähipiirissäni on niin monia moista ruokavaliota noudattavaa, että on ollut tarve keksiä jokin, jonka kanssa mätiä söisimme. Kaikki kun olemme mädin suuria ystäviä. Blinit ovatkin löytäneet tiensä myös joulupöytäämme.

Sama resepti löytyy myös Myllyn Paras Tattarijauho -pussin kyljestä sokeria lukuunottamatta:

Blinit 10 kpl

4 dl kermaviiliä tai bulgarianjogurttia - lämmitetään kädenlämpöiseksi

20 g hiivaa

2,5 dl täysjyvätattarijauhoa

ripaus hedelmäsokeria tai intiaanisokeria

***

Sekoitetaan ja annetaan kohota

(kohotan usein yön yli jääkaapissa, taikina tuntuu sen jälkeen olevan aavistuksen helpompi paistaa vai liekö vain harjoituksen puutetta?)

***

sekoitetaan taikinaan:

1 dl kuumaa maitoa

suolaa

1 keltuainen

1 rkl voisulaa

***

1 valkuainen vatkattuna

nostellaan valkuaisvaahto varovasti taikinaan

Lopputuloksena pitäisi olla lettutaikinaa huomattavasti paksumpi, kuohkea taikina

Paistaminen onkin oma taiteenlajinsa. Olen menneen talven aikana saanut tv:n ruokaohjelmista muutamia vinkkejä, jotka pääsivät ensimmäisen kerran kokeiluun Jouluna. Nyt toisen kokeilukerran jälkeen uskallan jo sanoa, että ne helpottavat paistamista huomattavasti - ja näkyvät myös sotkun vähentymisenä hellalla paistamisen jälkeen.

Australian MasterChefista on peräisin vinkki, että blinin paisto pitäisi aloittaa aina kylmällä pannulla. Minulla on kaksi pannua, joka sekin ehkä on luksusta. Jos aina viilentäisin toisen, kun olen saanut blinin paistettua, aikaa kuluisi tuhottomasti. Mutta sen ihka ensimmäisen blinin, joka yleensä on harjoituskappale ja päätyy kokkaajan suuhun epämääräisinä palasina, paistoin nyt kylmällä pannulla. Etuna on, että blini paistuu yhtä hitaasti kuin pannu kuumenee. Siksi se ehtii paistua hyvin tasaisesti. Ja siis onnistui täydellisesti! Eikä tarvitse koko aikaa huolehtia, että palaako blini ennen kuin se on kääntämistä varten riittävästi kiinteytynyt... 

Sikke Sumarin uudesta ohjelmasta on puolestaan peräisin vihje blinin kääntämiseksi niin, että laitetaan toinen pannu ensimmäisen kanneksi ja sitten sujuvalla ranneliikkeellä käännetään blini toiseen pannuun. Tämä on edellistä paljon käyttökelpoisempi - ja merkittävin tekijä tuossa hellan siistinä pysymisessä. Kääntöliike vaatii vähän harjoitusta, mutta samalla rannelihakset saavat mukavan treenin.

Näistä kahdesta olen yhdistellyt seuraavanlaisen paistotekniikan (paistan kaasuhellalla ja valurautapannuilla):

• Laitan voita ensimmäiselle pannulle ja taikinaa sopivasti. Aloitan paistamisen viileällä pannulla.
• Samaan aikaan laitan pienimmälle liekille toisen pannun hitaasti lämpenemään. 
• Kun käännöksen aika on, pannut päällekkäin ja voilá!
• Blinin toinen puoli pääsee paistumaan pienemmälle liekille, jolloin se paistuu hitaasti muhien.
• Samalla aloitan toisen blinin paiston, tosin kuumalla pannulla - silti pannu ei missään vaiheessa kuumene niin paljon, kuin jos paistaisi blinin molemmat puolet samalla pannulla. Täten ongelmaksi ei myöskään tule se, että pohja palaa jo, mutta blini on päältä vielä täysin löysää taikinaa...
• Jos olisi kolmas pannu, voisi antaa yhden aina välissä vähän jäähtyä. Hmmm, mikä loistava lahjatoive.

Mikä ihaninta, ehdin tehdä paistamisen aikana paljon muuta, mm. pilkkomaan sipulit ja laittamaan mädin tarjolle. Yleensä olen seisonut hikipäissäni hellan äärellä vahtimassa.

Moni on varmasti sitä mieltä, että muikunmäti on liian heppoista blinin kanssa. Minä pidän yhdistelmästä, etenkin, kun mäti on laadukasta ja sitä on riittävästi. ;) 

Ruokajuomaksi tällä kertaa valikoitui trendikäs vesi. Bliniviini on aina hieman ongelma. Ruuan rasvaisuus ja happamuus yhdistettynä sipuliin asettavat viinille paljon haasteita. Samppanja ja laadukas kuohuviini ovat loistava pari blinille - mille eivät olisi? Myös Alsacen Rieslingeistä löytää hyviä kumppaneita: esim. Trimbachin Riesling Reserve, jonka esittelin jo aiemmin.

p.s. Perinteisen mäti-sipuli-smetanan (joka tällä kertaa korvautui ranskankermalla) sijaan blinin kanssa voi tarjota myös esim. sienisalaattia, feta- tai savulohitahnaa.

p.s.s. Tattarijauhoista valmistuu myös maukkaat letut, kun niillä korvaa normaalista lettutaikinasta vehnäjauhon. Suosittelen voilla paistamista ja ohuita lettuja. Tattari on kuitenkin paljon tuhdimpaa...

Kanaa ja kasviksia kevättä odotellessa

Tänään saatte postauksen ilman kuvaa, koska minulla oli liian nälkä, jotta olisin etsinyt h-hetkellä kameraa. Annos oli ehkä vähän tylsän näköinen (en nähnyt vaivaa sen eteen), mutta niin hyvän makuinen, että haluan tämän muistiin.


Tänään päivälliseksi siis: 
Valkosipulimarinoitua kanansisäfilettä, kukkakaalipyrettä ja paprika-purjo-höystettä

Kukkakaalipyre on ehdottomasti tämän kevään 'uusi musta' lisukevalikoimassani! Kukkakaalin mieto maku takaa erilaiset sovellukset. Ensikerralla aion kokeilla ainakin parmesaania, ehkä myös yrttejä. Luulen, että myös kookosmaito voisi tehdä terää.Tätä reseptiä olen kokeillut ensimmäisen kerran Jouluna. Tällä viikolla on jo todettu, että toimii sekä paistetun kalan että kanan kanssa.

Kukkakaalipyre

1 kukkakaali - pienemmäksi pikottuna

kattilan (suosittelen teflonpohjaista) pohjalle ensin muutama sentti vettä

ja sen jälkeen maitoa niin paljon, että pilkottu kukkakaali peittyy

Keitetään, kunnes kukkakaali on pehmeää

Kaada neste pois, mutta ota siitä ainakin osa säilöön

Soseuta kukkakaali - lisää tarvittaessa hieman keitinlientä

suolaa ja pippuroi

Helsingin Stockan Herkusta saa kanan sisäfilettä. Se on paitsi mukavan hintaista myös helppo paistaa pannulla: file ei kuivu kovin helposti ja paistuu nopeasti. Siitä on tullut ihan suosikkejani.

Valkosipulimarinoitua kanan sisäfilettä

6 pientä filettä

***

2 valkosipulinkynttä raastettuna tai murskattuna

suolaa ja pippuria

tinjami ja basilika tuoreina tai kuivattuina toimivat myös hyvin

oliiviöljyä sen verran, että fileet kastuvat (ei kuitenkaan tarvitse peittää)

annetaan marinoitua jääkaapissa n. ½ tai pidempään

***

paistetaan pannulla, kunnes kypsiä - paistettaessa ei tarvitse lisätä enää öljyä/rasvaa

Jotta lautanen ei olisi näyttänyt niin tylsältä - ja ehkä myös taatakseni nälän taittumisen - kuullotin pannulla lisukkeeksi myös vähän paprikaa ja purjoa. Ne eivät mausteita kaipaa. Paprikasta tulee hieman makeaa ja purjon lievinkin terävyys taittuu ihan itsestään.

Viiniksi valikoitui yksi valkoviinisuosikeistani: Petit Bourgeois. Hyvin tyypillinen Sauvignon Blanc eli ihanan kirpeä ja mustaherukkainen. Erityisesti mainittava kierrekorkki, vaikka viini onkin ranskalainen (ainakin Pariisissa tuntui saavan vain korkista tehtyjä korkkeja). Kun vielä hinta-laatu-suhdekin natsaa... Pitkään jatkuneen punaviinikauden jälkeen valkoviinit maistuvat ihanan raikkailta - ehkä se on tämä aurinko tai sitten toive siitä kevään saapumisesta.

Wasabilla ja soijalla marinoitua lohta

Onnistuin tekemään tänään taivaallista kalaa. Siksi postaus jo toisen kerran tänä vuonna. Minusta on selvästi tulossa ahkera... ;)

Ideaa sain  Maikkarin Makuja -sivustolta. Mutta ollessani kaupassa en tietenkään muistanut, mitä olisi tarvittu, joten ostin vain lohta ja päätin miettiä jälkikäteen, mitä siitä valmistaisin.

Wasabi-soija-marinoitua lohta purjo-tomaatti-avokado -pedillä

yhdelle

200g lohifileetä  

ruodoton, nahka poistettuna, muutamaan palaan pilkottuna

***

sekoitetaan keskenään:

n. 1,5 rkl Wasabia

soijaa - sen verran, että riittää marinoimaan kalan

***

pyöritetään kalapalat wasabi-soija-seoksessa

lopputulos varmasti parantuisi entisestään, jos olisin antanut kalan marinoitua jääkapissa esim. ½h.

 Mutta toimi näinkin. 

***

Paistetaan kalapalat n. 30 sek molemmilta puolilta, niin että jää sisältä hieman raa'aksi. 

Nostettuani pannulta lautaselle ripottelin päälle seesaminsiemeniä

***

Kuullotetaan purjoa - n. 2/3 purjoa viipaloituna

kirsikkatomaatteja

1 avokadoa viipaloituna

Nopeaa ja maukasta, eikö?

Aterian kanssa maistui Leydan Sauvignon Blanc, joka ei aivan niin kirpeä kuin tällä hetkellä monet edullisemmat Uuden Seelannin SB:t vuosikerrastaan johtuen. Oikein hyvä perusvalkoviini, joka antaa wasabillekin riittävästi vastusta.