30. lokakuuta 2011

Pikaruokaa parhaimmillaan

Pasta on jo pitkään ollut arkeni pelastaja, pikaruokaa parhaimmillaan. Erityisesti sellainen pasta, jonka pyöräytän al denteksi keittämisen jälkeen pannulla oliiviöljy-valkosipuli-yrtti -seoksessa ja päälle lohkon mozzarellaa. Tänä syksynä pikapastani on löytänyt uuden ulottuvuuden: suppilovahverokastikkeen.


En niin tykkää metsässä samoilemisesta ihan sellaisenaan. Mutta erilaiset kulinaristiset tekosyyt toimivat. Kesällä viihdyin mustikassa - aamuinen mustikkasmoothie itse poimituista mustikoista on yksinkertaisesti hyvää! Syksyllä 'the juttu' olivat suppilovahverot, vaikka niitä olen vain kerran päässyt poimimaan.


Kuivattuina sopivat moneen. Mausteeksi, makua antamaan. Mutta kermainen suppilovahveropasta - voiko parempaa pikaruokaa olla?

Suppilovahverokastikkeen valmistan näin (1 hlölle):

2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
n. 5 cm purjoa viipaloituna
*nämä kuullotetaan oliiviöljyssä*
lisään kuivattua tinjamia, joskus jopa inkivääriä ripauksen sekä
kourallisen kuivattuja suppilovahveroita, joita olen liottanut tilkassa vettä sen hetken, että pastavesi kiehuu
päälle kermaa ja annetaan hautua
pippuria ja suolaa(!!!)
(joskus täytyy lisätä vettä, ettei paistos aivan kuivu kasaan)
***
Lopuksi pastat sekoitetaan kastikkeeseen ja makunautinto on valmis

P.s. Suppilovahverot kuivasin aikoinaan uunissa pelkällä kiertoilmatoiminnolla, sulatustoiminnolla (?). Kun ei tarvinnut laittaa lämpöä uuniin, uskalsi jättää toiminnon päälle yön ajaksi. Täydellistä.


31. heinäkuuta 2011

Kesämökkikeittiössä




Mökillä syödään kalaa. Ainakin meidän mökillä. Kun sitä - näemmä - tulee kovin helposti. Itse en kalastamiseen soutamista enempää osallistu, jos sitäkään. Valitettavasti vain tämäkin kulinaristi kaipaa jo kolmen päivän kuhafileiden syönnin jälkeen jotain muuta. Vaikka kuinka ovat taivaallista lähiruokaa, luomua - ja herkullistakin. Myös olosuhteet kokkailuun mökillämme ovat rajalliset, joten helpot ja yksinkertaiset jutut kunniaan. Onneksi yrttejä on paljon tarjolla - niin ja sitä kalaa: kuhaa, ahvenia, muikkuja, lahnaa, haukia - jopa lohta.



Minuuttikanapihvit - fileet - maustuvat hetkessä herkulliseksi hyvin yksinkertaisessa marinadissa:

8 minuuttikanapihvifilettä
3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
tuoreyrttejä: basilikaa, tinjamia, rosmariinia
suolaa
oliiviöljyä
Annetaan maustua ainakin puolituntia, jos vain mahdollista kylmässä - kylmän virkaa tällä kertaa toimitti kaksi kylmäkallea ja kylmälaukku


Mahdollisimman yksinkertaisen, hellepäivään täydellisesti sopivan aterian täydensi pannulla käytetyt halloumit, tomaatti-'feta'-paprika-lisukesalaatti sekä pehmeästä aurajuustosta ja kermaviilistä (Turkkilainen jogurtti, Creme Fraiche toiminee yhtä hyvin) sekoitettu kastike.


kuhafileitä paistumassa
Myös "mökkikasvispaella" kuuluu kesään - ja päiviin ilman kalaa. Koska suurin osa perheestämme noudattaa vähähiilihydraattista ruokavaliota, se tehdään täysijyväriisistä. Siksi en valmista sitä alusta asti pannulla vaan keitän riisin erikseen. Joskus kokeilleennani perinteistä paella/risottotekniikkaa, olen huomannut, että tulen päälle laitetulla muurikalla moinen touhu on yksinkertaisesti hankalaa - ja ei mitenkään lomatunnelmaa nostattavaa. Riisi siis keitetään al dente miinukseksi erikseen kurkuma ja suola mausteenaan (kasvisliemikuutiokaan ei tekisi pahaa). Samaan aikaan kasvikset kypsennetään muurikalla. Lopuksi ne yhdistetään ja samalla lisätään yrtit sekä mahdolliset äyriäiset (liemineen, saadaan lisää makua). Tässä vaiheessa tarvitaan myös vettä, jotta maut pääsevät sekoittumaan ennen kuin koko paistos palaa pohjaan...




Mökkikasvispaella kuudelle

Täysjyväriisiä 6 dl
vettä 1,4 l 
(tai pakkauksen mukaan, laitan riisiä 7hlölle)
Kurkumaa runsaasti
suolaa
(Kasvisliemikuutio)
***
3 valkosipulinkynttä
2 kevätsipulia varsineen
punainen chili hienonnettuna, siemenet poistettuna (!!!)
Parsakaali pienennettynä
1 Punainen paprika suikaloituna
pieni kesäkurpitsa suikaloituna
tinjamia
basilikaa
mustapippuria
muita yrttejä maun/tarjonnan mukaan
***
1 prk simpukoita
1 pss katkarapuja

Paellaahan voi laittaa mitä vain. Kanaa, kalaa, lihaa. Kasviksia vaihdella sen mukaan, mitä kaapista löytyy. Höystää kokonaisilla katkaravuilla ja mustekalarenkailla. Tietysti sahrami tekisi oman säväyksensä, mutta näissä olosuhteissa se tuntuisi jopa turhalta...


p.s. olen tuntenut oikeaa mustikkariemua. Mustikkapiirakan teossa en edes yritä kilpailla äitini kanssa. Kuten veljenpoikani sanoi moista maistaessaan: "tämä on maailman parasta"...

p.s.s. olen jättänyt toiveen kesäkeittön laajentamisesta ja erillisen ruokailualueen rakentamisesta.Jopa piirsin uuden ulkokeittiön... Taka-ajatuksena se, että vaikeissa olosuhteissa ruuan valmistuksesta tulisi kuitenkin tehdä mahdollisimman helppoa. Koska mökillä jos missä, lomalla, olisi ihanaa herkutella. Saas nähdä miten käy....
 

8. heinäkuuta 2011

Maailman helpointa aiolia ja sinisimpukoita


Jos ilmakin on kuin Rivieralla, ruuankin täytyy olla: siis sinisimpukoita! Lisukkeena lohkoperunoita uunissa ja itse tehtyä - maailman helpointa - aiolia.


Idean aioliin sain vähän aikaa sitten ystävältäni, joka oli kyllästynyt liruttamaan öljyä norona keltuaisen joukkoon saadakseen aikaan majoneesia. Tämän reseptin onnistumisessa avainsanoja ovat korkea ja kapea. Liittyen astiaan, jossa aioli valmistetaan. Siis kuin smoothieta valmistaisi...


Maailman helpoin aioli:

Laitetaan astian pohjalle...
kananmuna kokonaisena
n. 3dl rypsiöljyä
3 valkosipulinkynttä murskattuna/raastettuna
pippuria
suolaa

käynnistetään sauvasekoitin ja aivan hetkessä - voilà - aioli on valmis. Pari tuntia jääkaapissa varmistaa sen, että valkosipulikin maistuu.Tämän kokeilun jälkeen en varmasti enää osta aiolia enää kaupasta! Eiköhän samalla idealla synny majoneesiakin...

Rosamunda-perunat, joita tuohon aioliin dippasin, marinoin öljyssä, rosmariinissa ja tinjamissa. Päälle ripottelin  merisuolaa sellaisenaan, isoina rakeina. N. tunti jääkaapissa ja uunissa 225 asteessa n. 20 min. eli  sen aikaa, että ovat kypsiä


Sinisimpukat ovat herkkuani. Ja mielestäni täydellistä kesäruokaa. Tänään valmistin ne hyvin perinteisesti eli valkoviini-yrtti-liemessä. Siis merimiehen tapaan:

Kuullotetaan oliiviöljyssä 2 viipaloitua valkosipulinkynttä ja puolikas purjo (viipaloituna)
Lisätään n. 1kg simpukoita ja yrtit (tuoretta tinjamia ja persiljaa, ei tarvitse hienontaa, antavat makua liemelle)
Lisätään n. 1/3 plo valkoviiniä  - vinkkejä täältä tai täältä
HUOM! simpukoiden ei tarvitse uida valkoviinissä vaan ne kypsyvät sen höyryssä, etenkin, jos käytetään kantta kattilan/pannun päällä!
Kypsennetään, kunnes simpukat ovat avautuneet eli muutama minuutti...

Sinisimpukoidenhan täytyy olla ennen keittämistä eläviä, jotta ne ovat syötäviä. Tämä on helppo varmistaa niitä pestessä ja samalla heidän suuhunsa jääneitä merikasveja poistaessa. Kutsun tätä vaihetta simpukoille juttelemiseksi. Joskus heiltä pitää nimittäin kysyä, aikovatko sulkeutua vai eivät... :) Vain kiinni olevat ja menevät simpukat pääsevät kattilaan. Jos jokin yksilö on avoinna, koputtelen sitä ja laitan kylmän veden alle - elävä simpukka reagoi näihin sulkeutumalla (reagointi= elää). Rikkinäiset heitän heti pois. Niistä kun ei voi tietää.

Tänään kävi onni: n. 900g pussista vain yhden simpukan joutui heittämään pois. Hyvässä kaupassa myyjät käyvät kertaalleen jo läpi simpukat ja poistavat mm. rikkinäiset sekä kuolleet...

Keittämisen jälkeen vain auenneet ovat syömäkelpoisia. Jos puolittain kiinni olevan simpukan saa helposti (ilman suurempaa voimaa) auki, sen voi syödä. Itse jätän syömättä myös hyvin hyvin valkoisiksi keitettäessä jääneet simpukat, vaikka niiden avaamisessa ei olisi ongelmia. 



Simpukoiden syöminen onkin sitten oma taiteenlajinsa. Ja ne ovatkin oikeastaan sormiruokaa... Yritän ensin etsiä joko tyhjän tai hyvin avautuneen simpukan, jonka kuorista saan helposti "atulat". Niiden avulla syöminen sujuu vaivatta. Haarukkaa tarvitaan siis vain ensimmäisen simpukan syömiseen, jos siihenkään. Tämän tavan opin matkiessani aikoinaan Nizzassa ranskattaria. Jos hekin syövät simpukat sormin, niin minäkin! Jäljelle jäävä liemi syödään lusikalla tai siihen kastetaan leipää tai se otetaan talteen keittoa varten. 


Ollessani emäntänä simpukka-aterialla katan kaikille syöjille aina tuplamäärän servettejä, ehkä myös savetit käsien puhdistamista varten. Lisäksi tarvitaan erillinen astia kuorille. Ravintoloissa simpukat tarjotaan padoista, joiden kannet toimivat astioina kuorille. Minä vasta haaveilen moisesta...

p.s italialainen Triade -valkoviini toimii loistavasti - sekä keitettäessä että syödessä!

Italialaisten valkoviinien kesä


Tästä kesästä on kovaa vauhtia tulossa italialaisten valkoviinien kesä. Kiitos erään aktiivisen alkon myyjän, joka jo alkukeväästä kertoi, että 8-10 € hintaluokassa on mukavia yllätyksiä. Nämä viinit kun jää helposti kokeilematta: rypäleet eivät kerro mitään, kyse on mitä erikoisimmista rypälesekoituksista ja hudit ovat kokemuksen mukaan usein todellisia huteja... Hapokkuutta ja raikkautta kuitenkin näissä viineissä piisaa, jos niitä kaipaa - ja uskoisin kaikkien toimivan erinomaisesti kalaviineinä.


Collefrisio Zero Trebbiano d'Abruzzo on luomuviini ja uusin tuttavuuteni. Tämän erityisesti olen uskaltanut poimia hyllystä hyvien sattumien innoittamana. Maultaan ei niin kirpeä, jonka takia allekirjoittanut pitää sitä kahta muuta tässä esiteltyä tylsempänä. Yrttinen, päärynäinen. Enemmän ehkä ruokajuomaksi soveltuva. 

Rocca del Dragone Falanghin puolestaan on tämän kokeiluinnoitukseni alku ja juuri. Siitä on tullut yksi kevään ja kesän suosikeistani, joka toimii myös ruuan kanssa. Eikä yksin loistavan hinta-laatu-suhteensa vuoksi (8,98 €). Mukava kirpsakkuus tuo mieleen rakastamani Sauvignon Blancit. Mutta tämä viini tuo juuri sopivaa ja kaivattuakin vaihtelua noihin herukkaisiin makuihin. Tänään ajattelin testata sinisimpukoiden kanssa... Helppo viini, jonka voisin kuvitella maistuvan myös sellaisille, jotka eivät yleensä valkoviinistä niin pidä.

Tai sitten simpukoiden kanssa avautuu tämä: Triade Bianco delle Campania. Myöskin ensimmäisellä kerralla täysin ummikkona valittu viini. Sittemmin jäänyt mieleen hyvänä valintana. Näistä kolmesta ehdottomasti sitruksisin ja hedelmäisin.


Kaikki kolme kuitenkin vahvistavat ajatustani, että viinejä pitäisi uskaltaa maistaa ja kokeilla paljon enemmän. Myös tuttujen ja turvallisten rypäleiden ulkopuolelta - ja alueilta, joilta yleensä ei löydä mitään kiinnostavaa. Tai joihin peräti pelkää tutustua. Olen oppinut, että jos valkoviinin esittelyssä lukee kuiva, hapokas ja raikas, uskaltautunen sitä maistamaan. Ellei se sitten ole Chardonnayta...

21. maaliskuuta 2011

My very first suklaa fondant

Ensin oli Pariisi ja designereiden kokkarit. Ensimmäisen kerran sitten toukokuun söin marraskuussa suklaata ja missä muodossa: makupalana, joka oli kuorrutettu suklaalla ja vielä sisältäkin löytyi valuvaa, vielä vähän lämmintä suklaata. Ajattelin tekeväni syntiä, kun sitä söin. Tuskin se oli suklaafondantia, mutta valuva sisus muistuttaa minua siitä... ja toisin päin: nyt suklaa fondantin valuva sisus assosioituu tuohon hetkeen Grand Hotel Parisissa.


Sitten tuli Suomen Masterchef, jossa yrittivät valmistaa suklaa fondantia. Päivää myöhemmin postilaatikosta kolahti Glorian ruoka&viini, jossa oli, minkäs muun kuin suklaa fondantin ohje. Lopulta koitti odotettu leidiviikonloppu, jolloin päätin hemmotella meitä kaikkia. Kaiken tämän jälkeen minulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin valmistaa moista herkkua. Tai siis kokeilla valmistusta. Se ei voi olla helppoa... Mutta näiden Leidien takia kannattaa kokeilla!!!

Suklaa fondant
(Glorian ruoka&viini 2/2011)
4 annosta 

120 g tummaa suklaata - mitä laadukkaampaa sen parempi, 
itse käytin Fazerin hienoa tummaa suklaata
85g huoneenlämpöistä voita
2 huoneenlämpöistä kananmunaa
***
Sulata paloiteltu suklaa vesihauteessa eli teräskulhossa kiehuvan vesikattilan päällä 
(vesi ei saa osua kulhon pohjaan). 
Lisää voi sulan suklaan joukkoon ja sekoita tasaiseksi.
Lisää kokonaiset kananmunat seokseen koko ajan sekoittaen.
***
2 keltuaista
2/3dl kidesokeria - käytin ruokokidesokeria ja onnistui loistavasti
3½ rkl erikoisvehnäjauhoja
***
vaahdota keltuaiset ja sokeri keskenään vaaleaksi kuohkeaksi vaahdoksi
Lisää vaahto suklaa-voisulaan vähän kerrallaan
Siivilöi jauhot taikinaan ja sekoita varovasti
***
Voitele annosvuoat voilla ja jauhota ne siivilöidyllä (???) tomusokerilla.
Jaa taikina vuokiin, jätä 1/4 vuoasta tyhjäksi
Peitä vuoat muovikelmulla ja laita jääkaappiin yön yli odottamaan paistamista (enint. vuorokaudeksi)
***
Paista uunin keskitasossa 12 minuuttia - kiertoilmauunissa 10 minuuttia.
***
NAUTI!

Suklaan ja portviinin hyväksi havaittu liitto on  täten vahvistettu

Valmistuksen aikana sattui ja tapahtui. En raaskinut ostaa tomusokeria vuokien 'jauhottamiseen", koska en moista tuotetta kovin usein käytä. Käytin erikoisvehnäjauhoa. Niitäkään en viitsinyt siivilöidä, koska tuntui epätodennäköiseltä, että siitä jäisi lopputuloksena edes tomua tai että jauhot osuisivat vuokiin. Metalliset annosvuoat olivat ostoslistalla, mutta en saanut niitä ostettua. Pienen selvityksen jälkeen kävi ilmi, että Iittalan Koko-mukit kestävät uunin, joten saivat tällä kertaa kelvata paistamiseen. Ehtivät olla jääkaapissa n. 10h - olisi ehkä saanut olla pidempään? Ensimmäisen ruokalusikallisen erikoisvehnäjauhoakin taisin laittaa liian aikaisin. Jo keltuais-sokeri-vaahtoon. Eipä tainnut haitata... ja jäi vielä moinen jauho siivilöimättä. 

Ehkä siitä johtui, että eivät aivan pysyneet koossa. Tai sitten vääränlaisista annosvuoista. Tai liian jostain muusta laiminlyönnistä (tomusokerin siivilöinti?). Mutta sisus oli valuvaa ja lämmintä, maku vei kielen, mielen ja kokemus assosioi valuvan suklaan aivan uuteen - ehkä vielä ihanampaan - hetkeen.

7. maaliskuuta 2011

Fenkoliruokaa ja mielipidekirjoitus

Tästä piti tulla mielipidekirjoitus viitaten viime aikojen juttuihin siitä, mitä meille oikein syötetään. Luulin väärin. Sillä onnistuin jälleen valmistamaan niin maukasta ruokaa, että se pitää jakaa ensin. Resepti löytyy myös uusimmasta Glorian Ruoka&Viini -lehdestä - joka on valikoitumassa ruokalehtien parhaimistoon ainakin tässä taloudessa.



Vuohenjuustolla kuorrutetut fenkolit

2 fenkolia
vettä - riittävästi
1 sitruuna
timjamia
suolaa
***
tarvitaan myös
vuohenjuustoa fenkolipuolikkaiden päälle
parmankinkkua viipaleina
***
keitetään pitkittäin puolitettuja fenkoleita sitruunalla, timjamilla ja suolalla maustetussa vedessä n. 10 min, kunnes haarukka uppoaa fenkoliin kevyesti, mutta myös tarttuu siihen eli voit nostaa haarukalla fenkolin vedestä...(al dente?)
Nähtävästi fenkolit kypsytetään 'puupaloineen' päivineen, jotta ei hajoa
***
laitetaan uuni kuumenemaan 250 asteeseen
***
Laitetaan vuohenjuustoviipaleet fenkolipuolikkaiden päälle ja paahdetaan uunissa
Samaan aikaan paahdetaan parmankinkkuviipaleita, jotka voi korvata myös saksanpähkinöillä

Fenkolin, vuohenjuuston ja parmankinkun makuyhdistelmä on todella upea. Alkuperäisessä ohjeessa varoitetaan esikeittämästä fenkolia liikaa, koska se menettää siten paitsi makua myös rakennetta.

Jep, hyvin epäeettistä paahtaa folion päällä, mutta leivinpaperi oli loppu ja välttelin ajatusta uunipannun pesemisestä...

Tämä resepti on loistava esimerkki siitä, miten helposti perusraaka-aineista saa hyvää syötävää. Ei tarvita kastikkeita tai lisäaineita. Taloussanomien artikkeli "Miksi meille syötetään tällaista roskaa?" osui ja upposi. Mutta ei vain tuottaen huonoa omaatuntoa vaan enemmänkin itseäni onnitellen, että olen onnistunut vaihtamaan ruokavalioni einespainotteisesta puhtaita ruoka-aineita suosivaan. Tästä saan kiittää päätöstäni suosia vähähiilihydraattista ruokavaliota. Tai oikeammin tärkkelyksetöntä ruokaa. Olen huomannut, että kaikkeen laitetaan nykyään jos ei muuta niin maissi- tai perunatärkkelystä - samalla kun sitä mainostetaan sokerittomana vaihtoehtona.

Aikaisemmin ajattelin, että nykyinen hyvä fyysinen oloni olisi vain ruokavalioni ansiota: kun en syö valkoisia vehnäjauhoja, perunoita enkä sokeria - enkä muitakaan liian tärkkelyspitoisia juttuja - verensokerini pysyy aisoissa, eikä suuria heittelyjä tule. Tunnen itseni hyvin energiseksi, ja mikä tärkeämpää, hyvinvoivaksi. Nyt luulen, että osansa on myös noilla lisäaineilla yms. Kun teen tärkkelystä välttäessäni aina ruuan alusta asti itse, myös lisäaineet jäävät minimiin. Ehkäpä sillä on myös merkityksensä hyvään olooni?

Tuossa artikkelissa minua häiritsee se, että kuluttajia syytetään siitä, että ostamme vääränlaista ruokaa. Jos valitsisimme aina sokerintonta ja lisäaineetonta, niitä olisi enemmän kaupoissa. Periaatteessa kai totta, mutta entä jos ei ole, mistä valita? Entä jos valmistajat olisivat etunenässä tuomassa markkinoille noita eettisiä ja - oikeasti - terveellisiä vaihtoehtoja? Jos emme voisikaan valita niitä huonoja enää lainkaan? 

Ruokavalioni myötä kotiin ostettavan ruuan kulut ovat tuplaantuneet, enkä edes valitse - vielä - luomua. Se on kuitenkin sen arvoista!

28. helmikuuta 2011

Ihanat blinit

Pelko siitä, että jokin herkku menee kohta pakkasessa pilalle, on mitä loistavin tekosyy kokkailla. Eilen paistoinkin - ihan vain itselleni - blinejä, jotka nautin kotimaisen muikunmädin kanssa. Hieman ehkä arvotavaran tuhlausta, mutta joskus saa itseään hemmotella.


Blinit teen aina vähähiilihydraattiseen ruokavalioon sopivaksi. Siitä oikeastaan innostukseni blineihin on peräisin. Lähipiirissäni on niin monia moista ruokavaliota noudattavaa, että on ollut tarve keksiä jokin, jonka kanssa mätiä söisimme. Kaikki kun olemme mädin suuria ystäviä. Blinit ovatkin löytäneet tiensä myös joulupöytäämme.


Sama resepti löytyy myös Myllyn Paras Tattarijauho -pussin kyljestä sokeria lukuunottamatta:

Blinit 10 kpl

4 dl kermaviiliä tai bulgarianjogurttia - lämmitetään kädenlämpöiseksi
20 g hiivaa
2,5 dl täysjyvätattarijauhoa
ripaus hedelmäsokeria tai intiaanisokeria
***
Sekoitetaan ja annetaan kohota
(kohotan usein yön yli jääkaapissa, taikina tuntuu sen jälkeen olevan aavistuksen helpompi paistaa vai liekö vain harjoituksen puutetta?)
***
sekoitetaan taikinaan:
1 dl kuumaa maitoa
suolaa
1 keltuainen
1 rkl voisulaa
***
1 valkuainen vatkattuna
nostellaan valkuaisvaahto varovasti taikinaan

Lopputuloksena pitäisi olla lettutaikinaa huomattavasti paksumpi, kuohkea taikina



Paistaminen onkin oma taiteenlajinsa. Olen menneen talven aikana saanut tv:n ruokaohjelmista muutamia vinkkejä, jotka pääsivät ensimmäisen kerran kokeiluun Jouluna. Nyt toisen kokeilukerran jälkeen uskallan jo sanoa, että ne helpottavat paistamista huomattavasti - ja näkyvät myös sotkun vähentymisenä hellalla paistamisen jälkeen.

Australian MasterChefista on peräisin vinkki, että blinin paisto pitäisi aloittaa aina kylmällä pannulla. Minulla on kaksi pannua, joka sekin ehkä on luksusta. Jos aina viilentäisin toisen, kun olen saanut blinin paistettua, aikaa kuluisi tuhottomasti. Mutta sen ihka ensimmäisen blinin, joka yleensä on harjoituskappale ja päätyy kokkaajan suuhun epämääräisinä palasina, paistoin nyt kylmällä pannulla. Etuna on, että blini paistuu yhtä hitaasti kuin pannu kuumenee. Siksi se ehtii paistua hyvin tasaisesti. Ja siis onnistui täydellisesti! Eikä tarvitse koko aikaa huolehtia, että palaako blini ennen kuin se on kääntämistä varten riittävästi kiinteytynyt... 

Sikke Sumarin uudesta ohjelmasta on puolestaan peräisin vihje blinin kääntämiseksi niin, että laitetaan toinen pannu ensimmäisen kanneksi ja sitten sujuvalla ranneliikkeellä käännetään blini toiseen pannuun. Tämä on edellistä paljon käyttökelpoisempi - ja merkittävin tekijä tuossa hellan siistinä pysymisessä. Kääntöliike vaatii vähän harjoitusta, mutta samalla rannelihakset saavat mukavan treenin.


Näistä kahdesta olen yhdistellyt seuraavanlaisen paistotekniikan (paistan kaasuhellalla ja valurautapannuilla):
  • Laitan voita ensimmäiselle pannulle ja taikinaa sopivasti. Aloitan paistamisen viileällä pannulla.
  • Samaan aikaan laitan pienimmälle liekille toisen pannun hitaasti lämpenemään. 
  • Kun käännöksen aika on, pannut päällekkäin ja voilá!
  • Blinin toinen puoli pääsee paistumaan pienemmälle liekille, jolloin se paistuu hitaasti muhien.
  • Samalla aloitan toisen blinin paiston, tosin kuumalla pannulla - silti pannu ei missään vaiheessa kuumene niin paljon, kuin jos paistaisi blinin molemmat puolet samalla pannulla. Täten ongelmaksi ei myöskään tule se, että pohja palaa jo, mutta blini on päältä vielä täysin löysää taikinaa...
  • Jos olisi kolmas pannu, voisi antaa yhden aina välissä vähän jäähtyä. Hmmm, mikä loistava lahjatoive.
Mikä ihaninta, ehdin tehdä paistamisen aikana paljon muuta, mm. pilkkomaan sipulit ja laittamaan mädin tarjolle. Yleensä olen seisonut hikipäissäni hellan äärellä vahtimassa.

Moni on varmasti sitä mieltä, että muikunmäti on liian heppoista blinin kanssa. Minä pidän yhdistelmästä, etenkin, kun mäti on laadukasta ja sitä on riittävästi. ;) 



Ruokajuomaksi tällä kertaa valikoitui trendikäs vesi. Bliniviini on aina hieman ongelma. Ruuan rasvaisuus ja happamuus yhdistettynä sipuliin asettavat viinille paljon haasteita. Samppanja ja laadukas kuohuviini ovat loistava pari blinille - mille eivät olisi? Myös Alsacen Rieslingeistä löytää hyviä kumppaneita: esim. Trimbachin Riesling Reserve, jonka esittelin jo aiemmin.

p.s. Perinteisen mäti-sipuli-smetanan (joka tällä kertaa korvautui ranskankermalla) sijaan blinin kanssa voi tarjota myös esim. sienisalaattia, feta- tai savulohitahnaa.

p.s.s. Tattarijauhoista valmistuu myös maukkaat letut, kun niillä korvaa normaalista lettutaikinasta vehnäjauhon. Suosittelen voilla paistamista ja ohuita lettuja. Tattari on kuitenkin paljon tuhdimpaa...

24. helmikuuta 2011

Kanaa ja kasviksia kevättä odotellessa

Tänään saatte postauksen ilman kuvaa, koska minulla oli liian nälkä, jotta olisin etsinyt h-hetkellä kameraa. Annos oli ehkä vähän tylsän näköinen (en nähnyt vaivaa sen eteen), mutta niin hyvän makuinen, että haluan tämän muistiin.


Tänään päivälliseksi siis: 
Valkosipulimarinoitua kanansisäfilettä, kukkakaalipyrettä ja paprika-purjo-höystettä

Kukkakaalipyre on ehdottomasti tämän kevään 'uusi musta' lisukevalikoimassani! Kukkakaalin mieto maku takaa erilaiset sovellukset. Ensikerralla aion kokeilla ainakin parmesaania, ehkä myös yrttejä. Luulen, että myös kookosmaito voisi tehdä terää.Tätä reseptiä olen kokeillut ensimmäisen kerran Jouluna. Tällä viikolla on jo todettu, että toimii sekä paistetun kalan että kanan kanssa.

Kukkakaalipyre

1 kukkakaali - pienemmäksi pikottuna
kattilan (suosittelen teflonpohjaista) pohjalle ensin muutama sentti vettä
ja sen jälkeen maitoa niin paljon, että pilkottu kukkakaali peittyy
Keitetään, kunnes kukkakaali on pehmeää
Kaada neste pois, mutta ota siitä ainakin osa säilöön
Soseuta kukkakaali - lisää tarvittaessa hieman keitinlientä
suolaa ja pippuroi

Helsingin Stockan Herkusta saa kanan sisäfilettä. Se on paitsi mukavan hintaista myös helppo paistaa pannulla: file ei kuivu kovin helposti ja paistuu nopeasti. Siitä on tullut ihan suosikkejani.

Valkosipulimarinoitua kanan sisäfilettä
6 pientä filettä
***
2 valkosipulinkynttä raastettuna tai murskattuna
suolaa ja pippuria
tinjami ja basilika tuoreina tai kuivattuina toimivat myös hyvin
oliiviöljyä sen verran, että fileet kastuvat (ei kuitenkaan tarvitse peittää)
annetaan marinoitua jääkaapissa n. ½ tai pidempään
***
paistetaan pannulla, kunnes kypsiä - paistettaessa ei tarvitse lisätä enää öljyä/rasvaa

Jotta lautanen ei olisi näyttänyt niin tylsältä - ja ehkä myös taatakseni nälän taittumisen - kuullotin pannulla lisukkeeksi myös vähän paprikaa ja purjoa. Ne eivät mausteita kaipaa. Paprikasta tulee hieman makeaa ja purjon lievinkin terävyys taittuu ihan itsestään.

Viiniksi valikoitui yksi valkoviinisuosikeistani: Petit Bourgeois. Hyvin tyypillinen Sauvignon Blanc eli ihanan kirpeä ja mustaherukkainen. Erityisesti mainittava kierrekorkki, vaikka viini onkin ranskalainen (ainakin Pariisissa tuntui saavan vain korkista tehtyjä korkkeja). Kun vielä hinta-laatu-suhdekin natsaa... Pitkään jatkuneen punaviinikauden jälkeen valkoviinit maistuvat ihanan raikkailta - ehkä se on tämä aurinko tai sitten toive siitä kevään saapumisesta.

2. helmikuuta 2011

Wasabilla ja soijalla marinoitua lohta

Onnistuin tekemään tänään taivaallista kalaa. Siksi postaus jo toisen kerran tänä vuonna. Minusta on selvästi tulossa ahkera... ;)

Ideaa sain  Maikkarin Makuja -sivustolta. Mutta ollessani kaupassa en tietenkään muistanut, mitä olisi tarvittu, joten ostin vain lohta ja päätin miettiä jälkikäteen, mitä siitä valmistaisin.


Wasabi-soija-marinoitua lohta purjo-tomaatti-avokado -pedillä
yhdelle

200g lohifileetä  
ruodoton, nahka poistettuna, muutamaan palaan pilkottuna
***
sekoitetaan keskenään:
n. 1,5 rkl Wasabia
soijaa - sen verran, että riittää marinoimaan kalan
***
pyöritetään kalapalat wasabi-soija-seoksessa
lopputulos varmasti parantuisi entisestään, jos olisin antanut kalan marinoitua jääkapissa esim. ½h.
 Mutta toimi näinkin. 
***
Paistetaan kalapalat n. 30 sek molemmilta puolilta, niin että jää sisältä hieman raa'aksi. 
Nostettuani pannulta lautaselle ripottelin päälle seesaminsiemeniä
***
Kuullotetaan purjoa - n. 2/3 purjoa viipaloituna
kirsikkatomaatteja
1 avokadoa viipaloituna

Nopeaa ja maukasta, eikö?

Aterian kanssa maistui Leydan Sauvignon Blanc, joka ei aivan niin kirpeä kuin tällä hetkellä monet edullisemmat Uuden Seelannin SB:t vuosikerrastaan johtuen. Oikein hyvä perusvalkoviini, joka antaa wasabillekin riittävästi vastusta.

30. tammikuuta 2011

Munakoiso-jauhelihapaistos



Munakoiso-jauheliha-tomaatti -paistos on yksi erityisistä herkuistani. Kotiruokaa. Lasagnen ja makaroni-lihalaatikon korviketta. Maistuvaa ja täyttävää. Resepti on neljälle, mutta herkku katoaa jo tähän yhteenkin suuhun kovin vauhdilla: jos tästä kolmelle aterialle riittää, olen voiton puolella.

Ollessani aikoinani Milanossa huomasin, että siellä tätä vastaavaa on ilman jauhelihaa monessa ravintolassa. Niin kuin kuvittelin luoneeni jotain ainutlaatuista. :) Kasvisversio siis toimii aivan yhtä hyvin. Tomaattikastiketta varioiden ja käytettävää jauhelihaa vaihdellen saa makua helposti muutettua.


Munakoiso-jauhelihapaistos neljälle

2 isoa munakoisoa
viipaloi munakoisot puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi,
 itketä (eli suolaa ja anna hetki seistä, pyyhi pintaan noussut neste paperilla pois ennen paistamista), 
paista paistinpannulla molemmilta puolilta
***
Jauheliha-tomaattikastiketta
4 valkosipulinkynttä (tai maun mukaan) hienonnettuna
puolikas purjo hienonnettuna
kuullota öljyssä, jonka jälkeen lisää
2 tl chilijauhetta
400g jauhelihaa - ruskista
1tlk tomaattimurskaa eli n. 400-500g
vettä sen verran, että saat tomaattimurskapurkin huuhdeltua
timjamia
suolaa
mustapippuria
Balsamicoa - jolla piirrät pannulle kohtuullisen kokoisen sydämen
Anna hautua sen aikaa, että neste haihtuu
***
1 mozzarellalevy sellaisenaan  tai 2 palloa tuoremozzarellaa hienonnettuna
1 pss mozzarellaraastetta


Lado uunivuoan pojalle munakoisoviipaleita. Peitä ne jauheliha-tomaattikastikkeella. Lisää joko mozzarellalevy tai -hakkelus. Lado uusi munakoisoviipalekerros ja peitä ne toisella kerroksella jauheliha-tomaattikastikkeella. Kuorruta mozzarellaraastekerroksella.

Paista uunissa  200 asteessa n. 30 min.


Viiniksi tänään valikoitui Montana Pinot Noir, joka on yksi helpoimmista Pinot Noireista. Ainakin oikeanlaisesta lasista juotuna. ;) Vaikka viini ei ole yksistään Uuden Seelannin Marlboroughin alueelta - josta mielestäni parhaimmat Pinot Noirit tulevat - se muistuttaa minua kovin niistä hyvistä kollegoistaan... Hinta-laatu-suhteeltaan oikein hyvä, vanhan maailman Pinot Noireihin verrattuna melko helppo.