Viritelmiä maa-artisokasta IV: maa-artisokka-pekoni-laatikko

Halu saada maa-artisokasta aikaiseksi jotain muutakin kuin keittoa tai lisukelaatikkoa - ilman perunan lisäämistä - on kova. Valitsin lähestymistavakseni kokeilla erilaisia perunauuniruokia maa-artisokasta tehtynä.

Maa-artisokka on yksi parhaista juureksista. Siinä on sekä kuitua että inuliiniä, joka ei vaikuta insuliinin tuotantoon. Lisäksi se toimii maitohappobakteerien apurina vaikuttaen positiivisesti bakteerikantaamme. Jos kuoriminen olisi yhtään helpompaa - ja reseptejä kirjat pullollaan - käyttäisin moista paljon enemmänkin. Tästä innostuneena yritän nyt luoda niitä ruokaohjeita.

Tänään päätin kokeilla, miltä maistuisi maa-artisokka-pekoni -laatikko. Sitä varten tarvitsin:

lähes 1 kg maa-artisokkia kuorittuna ja suikaloituna

puolikas purjo ja yksi punasipuli myös suikaloituna

4 valkosipulinkynttä viipaloituna

kuivattua rakuunaa, tinjamia ja oreganoa

***

340 g amerikan pekonia

***

munamaitoon:

2 dl kermaa ja 5 dl maitoa

6 kananmunaa,

suolalla ja mustapippurilla maustettuna

***

1 pss emmental-juustoraastetta

Voideltuun vuokaan ladoin kerroksittain pekoniviipaleita, maa-artisokka-sipuli-haketta ja juustoraastetta

Päälle kaadoin munakermamaidon ja

pinnalle ripottelin juustoraastetta

180 asteessa n. 1h 15min.

Haastavinta on tietää, milloin tämä paistos on valmis. Maa-artisokka tuntuu suussa hyvin ikävälle, jos se on vähääkään raakaa. Ei siis al dente. Jos olisin valmistanut tämän perunasta, pelkkä maito olisi riittänyt munamaitoon. Kerman tehtävä on hieman pehmittää makean, mutta myös pistävän maa-artisokan makua. Perunasta valmistettuun versioon verrattuna laitoin nestettä eli munamaitoa enemmän juuri tuon kypsymisen varmistamiseksi. Nyt tuotos voi olla hieman liian kauan uunissa...

Uunista tulviva tuoksu on ainakin ihana. Pekoni ja rakuuna on tunnistettavissa heti. Jännityksellä odotan makua.

**********

miltä se sitten maistui:

Pretty much like perfect!!! :)

Makunautintoa lisää Les Bateaux Rosé de Syrah (487417) -roséviini, joka on paistokselle riittävän kirpeä, raikas, mutta maistuva, Yksi niistä rose-viineistä, joissa ei ole jäännössokeria liikaa.... Kun hintakin osuu enemmän kuin kohdalleen, en voi kuin nauttia.  :)

chevreä sinne, chevreä tänne

Ensimmäinen puolitoistaviikkoinen takana ilman sokeria, tärkkelyksiä ja viljoja. Vain kerran olen kaivannut kipeästi pizzaa, eilen meinasi iskeä karkin himo. Hankalinta on hoitaa pienet välipalat kaupungilla asiakkaiden kanssa shoppaillessani.

Viikon menuni on koostunut mm...

...yrteillä ja valkosipulilla itse marinoiduista kanan rintaleikkeistä
...munakoiso-jauhelihatomaattikastike-mozzarella -paistoksesta
...paistetuista maa-artisokista jogurtilla ja fetalla höystettynä
   - tätä täytyy vielä kehittää
...vuohenjuusto-parsa-munakkaasta, jonka piti olla enemmän
   paistos kuin munakas ja joka valmistui uunissa
...suosikkisalaateistani eli tomaatti-mozzarellasta ja
   avokado-vuohenjuusto-tomaatista
...ja aivan mahtavasta pinaatti-pähkinä-parsa-vuohenjuustosalaatista,
   jossa maut olivat enemmän kuin kohdillaan. Sitä varten:

ensin kuullotettiin pari valkosipulin kynttä ja yksi punasipuli

lisättiin pinaatinlehdet, joista kannat oli hienosti nypitty pois

myöhemmin myös cashewpähkinät

kattilassa kiehutetut parsat aseteltiin kulhoon pinaatti-sipuli-pähkinä-seoksen päälle

ja päälle ripoteltiin kunnon vuohenjuustoa, chevreä

Mietin, että kyllä tätä niin kauan jaksaa, kun vuohenjuusto maistuu. Voikohan siihen edes kyllästyä?

Uusi elämä

... uuden ruokavalion muodossa.

Elämäni pienen, mutta pippurisen silmävaivani kanssa on tullut pisteeseen, että haluan kokeilla ruokavalion vaikutusta. Vähähiilihydraattiset alkavat kuulostaa tässä vaiheessa superhelpoilta kokkaajan näkökulmasta. Mielessäni nimittäin on tärkkelyksetön, sokeriton ja viljaton maailma. Hankalaksi homman tekee se, että sokeria vältettäessä erilaisia peruna- ja maissitärkkelyksiä laitetaan melkein tuotteeseen kuin tuotteeseen. Ideani on lähtöisin erilaisilta keskustelupalstoilta, joissa pahimmaksi tämän vaivan viholliseksi mainitaan olut. Koska en saa kulaustakaan olutta nieltyä - vaikka millä persikkalla tai suklaalla sitä olisi höystetty - minun on keksittävä jotain muuta, mistä luopua...

Hyvästi siis pizzat, karkit ja - samppanja.

Ikävä tulee varmasti niin sushia kuin risottoakin. Vaikka jonkin ajan kulttua aionkin täysjyväriisin palauttaa ruokavalioon. Sashimi - sushin riisitön vaihtoehto - on kokeilulistoilla kärjessä. Ehkä kuitenkin ensin ravintola-annoksina kuin omana yritelmänä. Tai sitten voisin suosiolla valita sen teorian, jonka mukaan riisi on elimistölle turha. Se ei ole pahaksi, kun siitä ei ole mitään hyötyäkään...

Eniten jään itkemään kuohuviinin ja samppanjan perään. Makeudeltaan Brut Nature ja Brut Zero -samppanjoihin ei lisätä pullotusvaiheessa sokeria. Näin ollen niiden jäännössokeri jää alle 5g/l. Alkon tarjonnasta tällaisia samppanjoita löytyy peräti yksi. Onneksi se on Blanc de Blanc eli pelkästä Chardonnaysta valmistettua, suosikkiani: Bonnaire Brut Grand Cru Blanc de Blancs Non Dosé.

Cava onnekseni pelastaa vajetta. Espanjalaisista kuohuviineistä löytyy jopa kolme täysin kuivaa vaihtoehtoa, jotka hinnaltaakin pysyvät mahdollisuuksien rajoissa.

Ei tämä siis aivan mahdottomalta näytä tämä uusi elämä. Ensimmäksi taidan valmistaa ruuaksi kanaa tomaatti-papu-sipuli höystöllä. Illalla maistuu jokin hyvä juusto...