Kesämökkikeittiössä

Mökillä syödään kalaa. Ainakin meidän mökillä. Kun sitä - näemmä - tulee kovin helposti. Itse en kalastamiseen soutamista enempää osallistu, jos sitäkään. Valitettavasti vain tämäkin kulinaristi kaipaa jo kolmen päivän kuhafileiden syönnin jälkeen jotain muuta. Vaikka kuinka ovat taivaallista lähiruokaa, luomua - ja herkullistakin. Myös olosuhteet kokkailuun mökillämme ovat rajalliset, joten helpot ja yksinkertaiset jutut kunniaan. Onneksi yrttejä on paljon tarjolla - niin ja sitä kalaa: kuhaa, ahvenia, muikkuja, lahnaa, haukia - jopa lohta.

Minuuttikanapihvit - fileet - maustuvat hetkessä herkulliseksi hyvin yksinkertaisessa marinadissa:

8 minuuttikanapihvifilettä

3 valkosipulinkynttä hienonnettuna

tuoreyrttejä: basilikaa, tinjamia, rosmariinia

suolaa

oliiviöljyä

Annetaan maustua ainakin puolituntia, jos vain mahdollista kylmässä - kylmän virkaa tällä kertaa toimitti kaksi kylmäkallea ja kylmälaukku

Mahdollisimman yksinkertaisen, hellepäivään täydellisesti sopivan aterian täydensi pannulla käytetyt halloumit, tomaatti-'feta'-paprika-lisukesalaatti sekä pehmeästä aurajuustosta ja kermaviilistä (Turkkilainen jogurtti, Creme Fraiche toiminee yhtä hyvin) sekoitettu kastike.

kuhafileitä paistumassa

Myös "mökkikasvispaella" kuuluu kesään - ja päiviin ilman kalaa. Koska suurin osa perheestämme noudattaa vähähiilihydraattista ruokavaliota, se tehdään täysijyväriisistä. Siksi en valmista sitä alusta asti pannulla vaan keitän riisin erikseen. Joskus kokeilleennani perinteistä paella/risottotekniikkaa, olen huomannut, että tulen päälle laitetulla muurikalla moinen touhu on yksinkertaisesti hankalaa - ja ei mitenkään lomatunnelmaa nostattavaa. Riisi siis keitetään al dente miinukseksi erikseen kurkuma ja suola mausteenaan (kasvisliemikuutiokaan ei tekisi pahaa). Samaan aikaan kasvikset kypsennetään muurikalla. Lopuksi ne yhdistetään ja samalla lisätään yrtit sekä mahdolliset äyriäiset (liemineen, saadaan lisää makua). Tässä vaiheessa tarvitaan myös vettä, jotta maut pääsevät sekoittumaan ennen kuin koko paistos palaa pohjaan...

Mökkikasvispaella kuudelle

Täysjyväriisiä 6 dl

vettä 1,4 l 

(tai pakkauksen mukaan, laitan riisiä 7hlölle)

Kurkumaa runsaasti

suolaa

(Kasvisliemikuutio)

***

3 valkosipulinkynttä

2 kevätsipulia varsineen

punainen chili hienonnettuna, siemenet poistettuna (!!!)

Parsakaali pienennettynä

1 Punainen paprika suikaloituna

pieni kesäkurpitsa suikaloituna

tinjamia

basilikaa

mustapippuria

muita yrttejä maun/tarjonnan mukaan

***

1 prk simpukoita

1 pss katkarapuja

Paellaahan voi laittaa mitä vain. Kanaa, kalaa, lihaa. Kasviksia vaihdella sen mukaan, mitä kaapista löytyy. Höystää kokonaisilla katkaravuilla ja mustekalarenkailla. Tietysti sahrami tekisi oman säväyksensä, mutta näissä olosuhteissa se tuntuisi jopa turhalta...

p.s. olen tuntenut oikeaa mustikkariemua. Mustikkapiirakan teossa en edes yritä kilpailla äitini kanssa. Kuten veljenpoikani sanoi moista maistaessaan: "tämä on maailman parasta"...

p.s.s. olen jättänyt toiveen kesäkeittön laajentamisesta ja erillisen ruokailualueen rakentamisesta.Jopa piirsin uuden ulkokeittiön... Taka-ajatuksena se, että vaikeissa olosuhteissa ruuan valmistuksesta tulisi kuitenkin tehdä mahdollisimman helppoa. Koska mökillä jos missä, lomalla, olisi ihanaa herkutella. Saas nähdä miten käy....

 

Maailman helpointa aiolia ja sinisimpukoita

Jos ilmakin on kuin Rivieralla, ruuankin täytyy olla: siis sinisimpukoita! Lisukkeena lohkoperunoita uunissa ja itse tehtyä - maailman helpointa - aiolia.

Idean aioliin sain vähän aikaa sitten ystävältäni, joka oli kyllästynyt liruttamaan öljyä norona keltuaisen joukkoon saadakseen aikaan majoneesia. Tämän reseptin onnistumisessa avainsanoja ovat korkea ja kapea. Liittyen astiaan, jossa aioli valmistetaan. Siis kuin smoothieta valmistaisi...

Maailman helpoin aioli:

Laitetaan astian pohjalle...

kananmuna kokonaisena

n. 3dl rypsiöljyä

3 valkosipulinkynttä murskattuna/raastettuna

pippuria

suolaa

käynnistetään sauvasekoitin ja aivan hetkessä - voilà - aioli on valmis. Pari tuntia jääkaapissa varmistaa sen, että valkosipulikin maistuu.Tämän kokeilun jälkeen en varmasti enää osta aiolia enää kaupasta! Eiköhän samalla idealla synny majoneesiakin...

Rosamunda-perunat, joita tuohon aioliin dippasin, marinoin öljyssä, rosmariinissa ja tinjamissa. Päälle ripottelin  merisuolaa sellaisenaan, isoina rakeina. N. tunti jääkaapissa ja uunissa 225 asteessa n. 20 min. eli  sen aikaa, että ovat kypsiä

Sinisimpukat ovat herkkuani. Ja mielestäni täydellistä kesäruokaa. Tänään valmistin ne hyvin perinteisesti eli valkoviini-yrtti-liemessä. Siis merimiehen tapaan:

Kuullotetaan oliiviöljyssä 2 viipaloitua valkosipulinkynttä ja puolikas purjo (viipaloituna)

Lisätään n. 1kg simpukoita ja yrtit (tuoretta tinjamia ja persiljaa, ei tarvitse hienontaa, antavat makua liemelle)

Lisätään n. 1/3 plo valkoviiniä  - vinkkejä täältä tai täältä

HUOM! simpukoiden ei tarvitse uida valkoviinissä vaan ne kypsyvät sen höyryssä, etenkin, jos käytetään kantta kattilan/pannun päällä!

Kypsennetään, kunnes simpukat ovat avautuneet eli muutama minuutti...

Sinisimpukoidenhan täytyy olla ennen keittämistä eläviä, jotta ne ovat syötäviä. Tämä on helppo varmistaa niitä pestessä ja samalla heidän suuhunsa jääneitä merikasveja poistaessa. Kutsun tätä vaihetta simpukoille juttelemiseksi. Joskus heiltä pitää nimittäin kysyä, aikovatko sulkeutua vai eivät... :) Vain kiinni olevat ja menevät simpukat pääsevät kattilaan. Jos jokin yksilö on avoinna, koputtelen sitä ja laitan kylmän veden alle - elävä simpukka reagoi näihin sulkeutumalla (reagointi= elää). Rikkinäiset heitän heti pois. Niistä kun ei voi tietää.

Tänään kävi onni: n. 900g pussista vain yhden simpukan joutui heittämään pois. Hyvässä kaupassa myyjät käyvät kertaalleen jo läpi simpukat ja poistavat mm. rikkinäiset sekä kuolleet...

Keittämisen jälkeen vain auenneet ovat syömäkelpoisia. Jos puolittain kiinni olevan simpukan saa helposti (ilman suurempaa voimaa) auki, sen voi syödä. Itse jätän syömättä myös hyvin hyvin valkoisiksi keitettäessä jääneet simpukat, vaikka niiden avaamisessa ei olisi ongelmia. 

Simpukoiden syöminen onkin sitten oma taiteenlajinsa. Ja ne ovatkin oikeastaan sormiruokaa... Yritän ensin etsiä joko tyhjän tai hyvin avautuneen simpukan, jonka kuorista saan helposti "atulat". Niiden avulla syöminen sujuu vaivatta. Haarukkaa tarvitaan siis vain ensimmäisen simpukan syömiseen, jos siihenkään. Tämän tavan opin matkiessani aikoinaan Nizzassa ranskattaria. Jos hekin syövät simpukat sormin, niin minäkin! Jäljelle jäävä liemi syödään lusikalla tai siihen kastetaan leipää tai se otetaan talteen keittoa varten. 

Ollessani emäntänä simpukka-aterialla katan kaikille syöjille aina tuplamäärän servettejä, ehkä myös savetit käsien puhdistamista varten. Lisäksi tarvitaan erillinen astia kuorille. Ravintoloissa simpukat tarjotaan padoista, joiden kannet toimivat astioina kuorille. Minä vasta haaveilen moisesta...

p.s italialainen Triade -valkoviini toimii loistavasti - sekä keitettäessä että syödessä!

Italialaisten valkoviinien kesä

Tästä kesästä on kovaa vauhtia tulossa italialaisten valkoviinien kesä. Kiitos erään aktiivisen alkon myyjän, joka jo alkukeväästä kertoi, että 8-10 € hintaluokassa on mukavia yllätyksiä. Nämä viinit kun jää helposti kokeilematta: rypäleet eivät kerro mitään, kyse on mitä erikoisimmista rypälesekoituksista ja hudit ovat kokemuksen mukaan usein todellisia huteja... Hapokkuutta ja raikkautta kuitenkin näissä viineissä piisaa, jos niitä kaipaa - ja uskoisin kaikkien toimivan erinomaisesti kalaviineinä.

Collefrisio Zero Trebbiano d'Abruzzo on luomuviini ja uusin tuttavuuteni. Tämän erityisesti olen uskaltanut poimia hyllystä hyvien sattumien innoittamana. Maultaan ei niin kirpeä, jonka takia allekirjoittanut pitää sitä kahta muuta tässä esiteltyä tylsempänä. Yrttinen, päärynäinen. Enemmän ehkä ruokajuomaksi soveltuva. 

Rocca del Dragone Falanghin puolestaan on tämän kokeiluinnoitukseni alku ja juuri. Siitä on tullut yksi kevään ja kesän suosikeistani, joka toimii myös ruuan kanssa. Eikä yksin loistavan hinta-laatu-suhteensa vuoksi (8,98 €). Mukava kirpsakkuus tuo mieleen rakastamani Sauvignon Blancit. Mutta tämä viini tuo juuri sopivaa ja kaivattuakin vaihtelua noihin herukkaisiin makuihin. Tänään ajattelin testata sinisimpukoiden kanssa... Helppo viini, jonka voisin kuvitella maistuvan myös sellaisille, jotka eivät yleensä valkoviinistä niin pidä.

Tai sitten simpukoiden kanssa avautuu tämä: Triade Bianco delle Campania. Myöskin ensimmäisellä kerralla täysin ummikkona valittu viini. Sittemmin jäänyt mieleen hyvänä valintana. Näistä kolmesta ehdottomasti sitruksisin ja hedelmäisin.

Kaikki kolme kuitenkin vahvistavat ajatustani, että viinejä pitäisi uskaltaa maistaa ja kokeilla paljon enemmän. Myös tuttujen ja turvallisten rypäleiden ulkopuolelta - ja alueilta, joilta yleensä ei löydä mitään kiinnostavaa. Tai joihin peräti pelkää tutustua. Olen oppinut, että jos valkoviinin esittelyssä lukee kuiva, hapokas ja raikas, uskaltautunen sitä maistamaan. Ellei se sitten ole Chardonnayta...