Vuohenjuustolla kuorrutetut fenkolit
2 fenkolia
vettä - riittävästi
1 sitruuna
timjamia
suolaa
***
tarvitaan myös
vuohenjuustoa fenkolipuolikkaiden päälle
parmankinkkua viipaleina
***
keitetään pitkittäin puolitettuja fenkoleita sitruunalla, timjamilla ja suolalla maustetussa vedessä n. 10 min, kunnes haarukka uppoaa fenkoliin kevyesti, mutta myös tarttuu siihen eli voit nostaa haarukalla fenkolin vedestä...(al dente?)
Nähtävästi fenkolit kypsytetään 'puupaloineen' päivineen, jotta ei hajoa
***
laitetaan uuni kuumenemaan 250 asteeseen
***
Laitetaan vuohenjuustoviipaleet fenkolipuolikkaiden päälle ja paahdetaan uunissa
Samaan aikaan paahdetaan parmankinkkuviipaleita, jotka voi korvata myös saksanpähkinöillä
Fenkolin, vuohenjuuston ja parmankinkun makuyhdistelmä on todella upea. Alkuperäisessä ohjeessa varoitetaan esikeittämästä fenkolia liikaa, koska se menettää siten paitsi makua myös rakennetta.
 |
| Jep, hyvin epäeettistä paahtaa folion päällä, mutta leivinpaperi oli loppu ja välttelin ajatusta uunipannun pesemisestä... |
Tämä resepti on loistava esimerkki siitä, miten helposti perusraaka-aineista saa hyvää syötävää. Ei tarvita kastikkeita tai lisäaineita. Taloussanomien artikkeli "Miksi meille syötetään tällaista roskaa?" osui ja upposi. Mutta ei vain tuottaen huonoa omaatuntoa vaan enemmänkin itseäni onnitellen, että olen onnistunut vaihtamaan ruokavalioni einespainotteisesta puhtaita ruoka-aineita suosivaan. Tästä saan kiittää päätöstäni suosia vähähiilihydraattista ruokavaliota. Tai oikeammin tärkkelyksetöntä ruokaa. Olen huomannut, että kaikkeen laitetaan nykyään jos ei muuta niin maissi- tai perunatärkkelystä - samalla kun sitä mainostetaan sokerittomana vaihtoehtona.
Aikaisemmin ajattelin, että nykyinen hyvä fyysinen oloni olisi vain ruokavalioni ansiota: kun en syö valkoisia vehnäjauhoja, perunoita enkä sokeria - enkä muitakaan liian tärkkelyspitoisia juttuja - verensokerini pysyy aisoissa, eikä suuria heittelyjä tule. Tunnen itseni hyvin energiseksi, ja mikä tärkeämpää, hyvinvoivaksi. Nyt luulen, että osansa on myös noilla lisäaineilla yms. Kun teen tärkkelystä välttäessäni aina ruuan alusta asti itse, myös lisäaineet jäävät minimiin. Ehkäpä sillä on myös merkityksensä hyvään olooni?
Tuossa artikkelissa minua häiritsee se, että kuluttajia syytetään siitä, että ostamme vääränlaista ruokaa. Jos valitsisimme aina sokerintonta ja lisäaineetonta, niitä olisi enemmän kaupoissa. Periaatteessa kai totta, mutta entä jos ei ole, mistä valita? Entä jos valmistajat olisivat etunenässä tuomassa markkinoille noita eettisiä ja - oikeasti - terveellisiä vaihtoehtoja? Jos emme voisikaan valita niitä huonoja enää lainkaan?
Ruokavalioni myötä kotiin ostettavan ruuan kulut ovat tuplaantuneet, enkä edes valitse - vielä - luomua. Se on kuitenkin sen arvoista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti