En niin tykkää metsässä samoilemisesta ihan sellaisenaan. Mutta erilaiset kulinaristiset tekosyyt toimivat. Kesällä viihdyin mustikassa - aamuinen mustikkasmoothie itse poimituista mustikoista on yksinkertaisesti hyvää! Syksyllä 'the juttu' olivat suppilovahverot, vaikka niitä olen vain kerran päässyt poimimaan.
Kuivattuina sopivat moneen. Mausteeksi, makua antamaan. Mutta kermainen suppilovahveropasta - voiko parempaa pikaruokaa olla?
Suppilovahverokastikkeen valmistan näin (1 hlölle):
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
n. 5 cm purjoa viipaloituna
*nämä kuullotetaan oliiviöljyssä*
lisään kuivattua tinjamia, joskus jopa inkivääriä ripauksen sekä
kourallisen kuivattuja suppilovahveroita, joita olen liottanut tilkassa vettä sen hetken, että pastavesi kiehuu
päälle kermaa ja annetaan hautua
pippuria ja suolaa(!!!)
(joskus täytyy lisätä vettä, ettei paistos aivan kuivu kasaan)
***
Lopuksi pastat sekoitetaan kastikkeeseen ja makunautinto on valmis
P.s. Suppilovahverot kuivasin aikoinaan uunissa pelkällä kiertoilmatoiminnolla, sulatustoiminnolla (?). Kun ei tarvinnut laittaa lämpöä uuniin, uskalsi jättää toiminnon päälle yön ajaksi. Täydellistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti